Jos koskaan on käsissä legendaarinen klassikko niin nyt. Tämän kirjan olen lukenut vuosien varrella aika monta kertaa, ja aina toimii. Hykerryttävän hauska, loistavasti liioiteltu, lähes slapstick-komedia vailla järjen häivää, ja silti erinomaisen sujuva rikosdekkari - pääosassa tosin tällä kertaa rosvot, ei poliisit.
Kirjan päähenkilö, John Dortmunder, on pikkurikollinen. Murtovaras, huijari, kelmi. Ei paha, muttei nyt varsinaisesti hyväkään. Dortmunder on myös pessimisti, ja yleisesti ottaen aika negatiivinen henkilö. Dortmunderin lähipiiri koostuu myös rikollisista, etunenässä Andy Kelp, joiden kanssa Dortmunder ajautuu näennäisesti helpolle keikalle. Keikka kuitenkin menee pieleen, ja saalista joudutaan tavoittelemaan uudestaan. Ja uudestaan. Ja uudestaan. Tarina saa kokolailla poskettomat mittasuhteet ryöstöyrityksen toisensa perään epäonnistuessa ja havitellun saaliin karatessa yhä vaikeammin tavoitettaviin paikkoihin, mutta joukkue ei luovuta. Ei, vaikka Dortmunder kuinka haluaisi.
Westlake kirjoittaa saman porukan edesottamuksista monissa kirjoissan, ja aina yhtä hilpeissä merkeissä. Kuuma Kivi on ensimmäinen suomennettu teos, eräänlainen peruskivi koko sarjalle, ja avian kertakaikkisen riemastuttava teos millä tahansa mittapuulla. Hahmot ovat karikoituja ja tapahtumat täysin älyvapaita, mutta tarina on kuitenkin jollain kummallisella tavalla saatu puettua lähestulkoon uskottavaksi. Lähestulkoon. Hirtehishuumoria irtoaa erityisesti vastahankaisen päähahmon taukoamattomasta jurnuttamisesta ja hankauksesta yltiöpositiivisen Kelpin kanssa - kaava, joka toistuu väljähtymättä kuitenkaan yhtään.
Kaikinpuolin täydellinen hyvän mielen kirja. Viisi ryöstöä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti