Tämä kirja löytyi scifi-hyllystä ja vaikka kirjassa onkin jonkin verran dystooppista tulevaisuusvisiota, on kyseessä mielestäni ehkä kuitenkin enemmänkin rakkaustarina, tai ainakin sellaisen suuntaan vahvasti kallellaan.
Kirjan päähenkilöinä on pariskunta Stan ja Charmaine, jotka ovat joutuneet vaikeuksiin maailmantalouden syöksykierteessä. He asuvat autossa ja yrittävät pärjätä päivästä toiseen, kunnes eteen aukeaa mahdollisuus parempaan elämään: muuttamalla vapaaehtoisesti suljettuun kaupunkiin he saisivat oman asunnon, työpaikat ja oikean, normaalin elämän. Ainoana vastineena heidän tulee viettää puolet ajastaan vankilassa, joka toinen kuukausi.
Kuten aina, kaikki ei olekaan niin kuin aluksi vaikuttaa. Kaupungissa tapahtuu outoja, ja (tietenkin) kaiken takaa paljastuu kauhistuttava totuus.
No sellaistahan se tuppaa olemaan, yleensä jos joku on liian hyvää ollakseen totta, sitä se myös silloin on.
Kirja on vähän sekava. Se alkaa kertomuksella Stanin ja Charmainen elämästä, ensin kurjuudessa ja sitten suljetussa kaupungissa. Siitä sitten lipsahdetaan erikoiseen ihmissuhdepyöritykseen, ja lopussa esiinnytään Elviksenä Vegasissa ilman mitään sen suurempaa järkevää selitystä - tai no, selitys kyllä on mutta se ei jotenkin istu koko tarinaan mitenkään. Charmainen rakkaus- ja muut huolet saavat myös tuskastumiseen asti rivejä, sitä kliseisen vellomisen määrää ei oikein millään jaksa. Sivu toisensa perään tuskaista huokailua joka ei oikein liity mihinkään eikä varsinkaan johda mihinkään.
Ei mitenkään erityisen hyvä kirja, perus-huttua. Atwood pystyy kyllä parempaankin. Kolme saapasta.