lauantai 8. helmikuuta 2025

Christian Rönnbacka: Operaatio Troijalainen

Operaatio Troijalainen on ensimmäinen Antti Hautalehto -sarjan kirjoista. Poliisisetä Antti Hautalehto asustelee Sipoossa ja päätyy töihin Porvoon poliisiin. Porvoossa tapahtuu kaikenlaista, pihatonttujen ammuskelua mutta myös vakavampia rikoksia.

Samaan aikaan poliisi tarkkailee kansainvälistä huumekauppaa, jossa panokset ovat kovia. Suuria määriä huumeita liikkuu suomessa, ja ruumiita tulee. Hautalehto värvätään peitetehtäviin, soluttautumaan huumeliigaan. Seuraa vauhtia ja vaaratilanteita - ja tietysti hurttia huumoria.

Hautalehto on ihan hauska hahmo poliisikirjojen joukossa. Tietynlainen pohjanmaalaisen eräjorman rempseys on vähän ylilyövää, karikatyyri oikeastaan, mutta onpahan ainakin erilaista kuin ainainen ahdistunut alkoholisti. Rönnbackan kirjoissa myös heitetään paskaa läppää jatkuvasti, mikä on välillä lähes rasittavaa - mutta taas, onpahan hieman tavallisesta kerrontatavasta poikkeavaa.

Kirja sinänsä rullaa hyvin, toiminta on vauhdikasta ja pakollinen romanttinen pilkahduskin on saatu mukaan. Ihan kelpo dekkaria, sujuvaa ja pitää hyvin jännityksen ihan loppumetreille asti. Olen itse lueskellut näitä Hautalehto-kirjoja useamman kappaleen ja tietenkin väärässä järjestyksessä, ja mielestäni tämä ensimmäinen on kenties paras, jotenkin raikkain.

Neljä porvoon polliisia.

sunnuntai 26. tammikuuta 2025

C. S. Forester: Upseerikokelas Hornblower

Upseerikokelas Hornblower on kirjasarjan toinen osa, joka jatkaa suoraan ensimmäisen osan tapahtumista. Hornblower on etenemässä urallaan, ja tiukat paikat seuraavat toistaan. 

Nyt ollaan alkuun sodassa, jossa tehdään ällistyttäviä urotekoja ympäri maailman, päihitetään vihollisia oveluudella ja taitavuudella. Sitten sota päättyy ja rauhanajan kurjuus iskee nuoriin luutnantteihin, palkat pienenevät eikä kuivalla maalla ole oikein mitään mielekästä tekemistä. Hornblowerin pään sekoittaa vielä nuori nainen, mutta onneksi lopulta päädytään taas sotaan - siis kirjasarjan puolesta onneksi.

Kelpo meininkiä ilman mitään sen kummempaa agendaa. Neljä märssyä.


torstai 23. tammikuuta 2025

C. S. Forester: Luutnantti Hornblower

Olipa mukavaa lukea ihan vanhanaikainen seikkailukirja, ja vieläpä merihenkinen sellainen, joka aiheena on erityisen lähellä sydäntäni.

Hornblower on C. S. Foresterin kirjasarjan päähahmo. Tässä sarjan ensimmäisessä kirjassa Hornblower lähtee merille, ilman aiempaa kokemusta. Alku on nihkeää, sota Espanjaa vastaan on raakaa ja merellä eristyksissä pienetkin ongelmat johtavat monenlaisiin haasteisiin.

Kirja on erittäin suoraviivainen seikkailu, jossa seurataan Hornblowerin kasvua nuoreksi luutnantiksi. Hornblower osoittautuu - seikkailukirjalle soveltuvaan tyyliin - huippuälykkääksi ja pidetyksi merimieheksi, joka on selvästi matkalla eteenpäin ja ylöspäin. Kuten saamme sarjan seuraavissa osissa todeta.

Oikein mukavaa eskapismia nykyajasta; ei puhelimia, ei nettiä, ei mitään ylimääräistä, vain kirkasotsaista seikkailua jossa pahikset ovat pahiksia, hyvikset hyviksiä ja yleensäkin asioilla on ymmärrettävä, selkeä järjestys.

Neljä laivatykkiä!

maanantai 20. tammikuuta 2025

Arto Huhtinen: Juice - Sanataiteen Mestari

Juice oli omassa nuoruudessani merkittävä tekijä sille, että kiinnostuin lukemisesta ja sanataiteesta ylipäätään. Olen aina arvostanut Juicea ensisijaisesti kirjoittajana ja sanoittajana, jollainen hän kai itsekin koki etupäässä olevansa - muusikkous vasta toissijaisena urana.

Arto Huhtinen kirjoittaa tässä kirjassa Juicen kirjastosta, ei niinkää Juicesta itsestään, vaikka toki mestarista kertovia tarinoita on vaikea välttää. Kirjassa pohditaan Juicen lukuharrastusta, ja kirjojen keräilyä. Juicen kirjasto päätyi lopulta lahjoituksena tamperelaiselle Viola-kodille, joka muistetaan kirjassa mainita aika moneen kertaan.

Kirjassa Juicea muistelevat tämän elämän varrelta merkittävät henkilöt, kuten läheiset ja soittohommien kautta tutut. Näiden lisäksi kirjoittaja pohdiskelee paljon, mitä kirjoja Juice luki ja miksi, ja mitä näistä näkyi Juicen omassa tuotannossaan.

Jos haluat lukea varsinaisesti Juicesta, tämä ei ole se kirja. Jos sen sijaan olet kiinnostunut myös kirjallisuudesta, niin se kirja tämä saattaisi hyvinkin olla. Ihan mukava teos, jossa ei turhaan retostella ihmisten elämillä, vaan pysytään aiheessa - kirjallisuudessa.

Kolme piisiä.

perjantai 17. tammikuuta 2025

Sanna Kotajärvi: Pimeän Peto

Poliisidekkari. Murhaaja, silpomista ja mysteeriä. Ihmissuhteita ja sutinaa. Ei sitten niin mitään uutta tälläkään kertaa.

Pimeän Peto on kuitenkin ihan kohtuullisen siedettävää jännitystä, vaikkei mitenkään erityisen jännittävä olekaan. Poliisit poliisioivat, murhaajat murhastelevat, ja johtolankoja seuraillaan kunnes lopuksi tietenkin selviää mikä olikaan homman nimi.

Lopetin kirjan lukemisen pari tuntia sitten, enkä enää muista yhtään hahmoista, sen verta epäkiinnostavia hahmoja olivat. Mutta haitanneeko tuo, ei tästä nyt pahalle tuulelle tullut kuitenkaan.

Kolme kantoa metsässä. Lue jos dekkarit kiinnostelee, muuten ei ehkä kannata vaivautua.

maanantai 30. joulukuuta 2024

Johanna Holmström: Suden Lapset

Suden Lapset alkaa melko tavanomaisen jännärin tyyliin, mutta löytää sitten oman rytminsä ja onkin lopulta varsin mainio tekele.

Kuhmossa tapahtuu kummia. On mukavaa, että ollaan vähän poikkeavassa maisemassa, ei aina Helsingissä tai talvisessa lapissa, vaan ihan ympäri vuoden jossain pikkupaikkakunnalla, jossa ei oletettavasti paljoa tapahdu.

Paitsi että tapahtuupa. Pieni poika pölähtää pariskunnan elämään. Poika ei puhu mitään, mutta on hyvin ilmeistä että jotain kamalaa on tapahtunut. Samoihin aikoihin paikallinen hippikommuuni aiheuttaa kyräilyä, jotain outoahan siinä pitää olla jos ihmiset elävät sovussa keskenään, omissa oloissaan.

Dekkarimaisesti salaisuutta selvittelevät poliisit, ja ruumiitakin tulee ihan kiitettävästi. Kerronta on kuitenkin ilahduttavan toimivaa, ja lopulta juonessakin on omat kiemuransa joista jotkin jopa melko kekseliäitä. 

Ei ihan tusina-dekkari, jos nyt ei mitään suurta kirjallisuuttakaan. Kolme makkaraa.

keskiviikko 25. joulukuuta 2024

George Orwell: Vuonna 1984

Klassikolla sisään, ja morjes! 1984 on edelleen - tai pitäisikö sanoa jälleen - ajankohtainen. Ken uutisia maailmalta seuraa, ei voi välttyä ajatukselta, että Orwell oli aika vakuuttava ennustuksissaan.

Vuonna 1984 eletään totalitaarisessa yhteiskunnassa jossa valvonta on alati läsnä. Läsnä on myös sota, jonka varjolla oikeutetaan kaikenlaista, valvontaa ja kurjistamista ja yleensäkin yhteiskunnan  ja yksilöiden elämän rajoittamista.

Kirjan päähenkilö ihmettelee tätä maailman menoa, samoin kuin oletettavasti moni muukin. Sitten kohdalle osuu rakkaus, tai ainakin jotain rakkauden kaltaista, ja kaikki muuttuu vaikeammaksi. On vaikeampi elää rajoitusten keskellä, jos mieli on täynnä toiveita paremmasta.

Lopulta valheet ja petokset vievät kaiken mennessään.

Kirja on aika synkkä ja paikoin tekee oikein pahaa lukea, kuinka pientä ihmistä kohdellaan kurjasti. Tulevaisuuden näkymät ovat synkät, missään ei ole mieltä - eikä toivoa. Valitettavasti meidän omana aikanamme jotkut tuntuvat lukeneen tämän teoksen oppikirjana, vaikka lieneekin oikeammin tarkoitettu jonkinmoiseksi varoitukseksi.

Neljä valvontakameraa.

maanantai 16. joulukuuta 2024

Jeff Vandermeer: Hävitys

Olipas lattea opus. Jonkinlaista jännityskirjaa tässä kai oli tavoiteltu, mutta unilääkkeenä toimi lähinnä.

Mystinen "Alue X" on selittämätön ja käsittämätön, no, alue, johon tehdään tutkimusmatkoja. Iso osa matkaan lähteneistä ei palaa, ja ne jotka palaavat ovat mieleltään järkkyneitä. Kirjassa seurataan taas yhden retkikunnan matkaa, ja se on ihan pelkkää haahuilua. Mennään, vaelletaan, sitten jotain "jännittävää" mukamas tapahtuu tai ei oikeastaan, ja sitten taas vaelletaan.

En ymmärrä tätä kirjaa yhtään, en sitten alkuunkaan. Nolla mitään, ei jatkoon.

perjantai 6. joulukuuta 2024

Risto Isomäki: Pimeää Jäätä

Pimeää Jäätä on jatko-osa Isomäen aikaisemmalle teokselle, Pimeän Pilven Ritarit. En innostunut aikaisemmasta osasta, ja tämä on mielestäni vieläkin huonompi.

Kirjassa ollaan maailmanlopun tunnelmissa. Maapalloa - oikeastaan koko aurinkokuntaa - lähestyy pimentynyt aurinkokunta. Hirveä määrä meteoriitteja uhkaa osua maahan ja tuhota kaiken. Yksinäinen sankari rypee taas kerran nihilistisessä itsesäälissään, ja orgioita pitää tietenkin olla mukana koska... miksipä ei.

Kirja on äärettömän puuduttavaa paasausta ja pseudofilosofista pohdiskelua. Varsinainen tarina on suurinpiirtein kolmen sivun mittainen, ja loput kolmisensataa aivan turhaa jorinaa joka ei liity mihinkään. Isomäki on kirjoittanut toimiviakin kirjoja, joten hämmästelen tällaista tason heikentymistä - ehkä Isomäki on jo niin tunnettu ja tunnustettu kirjailija, että kukaan ei kirjoitusvaiheessa ole tohtinut antaa rehellistä palautetta.

Loppuratkaisu on paitsi epäuskottava, myös täydellisen epäkiinnostava.

Tätä ei kyllä voi suositella kenellekään, paitsi ihan paatuneimmille Isomäen faneille. Yksi tähti ja sekin menossa ohi.

torstai 28. marraskuuta 2024

Johan Theorin: Yömyrsky

Perhe muuttaa Tukholmasta pieneen rannikkokylään, kahden majakan lähelle entiseen majakanvartijan taloon. Menneisyydessä kummittelee menetys, ja talolla on oma historiansa joka sekin on täynnä kuolemaa ja mystisyyttä. Ja sitten kuolema iskee jälleen.

Yömyrsky on useammassa ajassa kerrottu tarina menetyksestä, ja nykyaikaan sijoittuvassa osassa myös aika perinteinen murhajännäri/dekkari sekä pikkurikollisten jahtaamistarina. Tarinoita ja tasoja on useita, ja kerronnassa varsin paljon ruotsalaisuutta ja perhe-elämää.

Aikamoinen sekasotku, voisi ajatella, ja väliin näin ehkä onkin, välillä on hieman vaikea pysyä kärryillä. Mutta lopulta kirja on kuitenkin varsin taitavasti kirjoitettu, tarinassa on järkeä ja juonikin kulkee aika kivasti. Loppuratkaisuun liittyvää yllätystä ja arvoitusta viivytetään pitkään, ja se on melko toimiva. Kummitustarinaan vivahtavat yliluonnollisuuden kanssa flirttailut ovat ehkä vähän väsyttäviä, mutta muuten ihan mainio kirja.

Melko hyvä jännäri, ei ihan tavanomaisin lajityypissään mikä on aina ilahduttavaa. Tätä voisi kyllä suositella. Neljä poliisia.