tag:blogger.com,1999:blog-88634514538143226832024-03-12T06:52:36.181+02:00Planttusen lukulistaMeikäläisen mietteitä lukemistani kirjoistaPlanttunenhttp://www.blogger.com/profile/16581219099009197400noreply@blogger.comBlogger385125tag:blogger.com,1999:blog-8863451453814322683.post-83144842188138585612024-03-11T10:09:00.002+02:002024-03-11T10:09:16.119+02:00Tiina Raevaara: Uinuva Solu<p>Bioterrorismia Helsingissä! Veset tietenkin kuvioissa mukana, ja äiti tyttärineen kaiken keskellä.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgv3Lx_xyCQPVhKmYIPklY1ZJwzBx52ohe2FBTSeH7Ni3Gg3zKsUNZBFLMI8T1q1PPYqBYIp6d3Yulwzrcmx0oxvVGvCUzFNtAEw18IXJq1w_inMy9O90IV1bg-QSFegnAXHUF4FsiWkjtcZX5n1rsa4aX_NOGcC1dwCw_LleKRLWlMYyNqVsWyvWu3gYM/s1223/uinuva_solu.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1223" data-original-width="839" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgv3Lx_xyCQPVhKmYIPklY1ZJwzBx52ohe2FBTSeH7Ni3Gg3zKsUNZBFLMI8T1q1PPYqBYIp6d3Yulwzrcmx0oxvVGvCUzFNtAEw18IXJq1w_inMy9O90IV1bg-QSFegnAXHUF4FsiWkjtcZX5n1rsa4aX_NOGcC1dwCw_LleKRLWlMYyNqVsWyvWu3gYM/s320/uinuva_solu.jpg" width="220" /></a></div><p>Tiina Raevaara kirjoittaa sinänsä ihan sujuvasti, vaikka minä-kertoja onkin vähän väkinäiseltä tuntuva ratkaisu. Sen sijaan juoni on... aika tylsä. Joo kyllä, biologista terrorismia, huu on jännää, mutta tästä kirjasta puuttuu mielestäni kaikenlainen uskottavuus. Ja sen myötä jännittävyys.</p><p>Aseeksi tarkoitettu biologinen uhka on jostain aiemmasta kirjasta lainattu mystinen "ekskavaatti" jota on nyt jotenkin "paranneltu". Mitään motiiveja tai muutakaan selitystä asioille ei oikeastaan ole, ja venäläisetkin vain piipahtavat - ehkä - lopussa tekemässä omia temppujaan parin lauseen verran.</p><p>Pääkelmistä ei saa mitään irti, eikä tämän kätyreistä. Miksi? Kuka? Miten? Ei mitään. Sen sijaan huokaillaan tyttären syömisistä ja ollaan ahdistuneita. Aiheessa olisi ollut aineksia paljon enempäänkin.</p><p>Kyllä tähänkin kirjaan nukahtaa, mutta mitään muistijälkeä ei lukemisesta jää. Kaksi koeputkea.</p>Planttunenhttp://www.blogger.com/profile/16581219099009197400noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8863451453814322683.post-57246153139699616632024-03-05T13:22:00.023+02:002024-03-07T13:29:51.564+02:00Jyrki Erra: Lyijyvalkoinen<p>Jyrki Erra kirjoittaa mielenkiintoisen erilaisella tavalla. Hänellä on selvästi asiantuntemusta taiteesta ja kulttuurista, mutta myös kirjallista silmää olla snobbailematta. Ainakin osan aikaa - välillä mennään kyllä vähän rajamailla.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgP-uxvYGVdVV-PzRfTQ0_oZyGqrHILR9s2tzJABHxJgpiUR-D6jU1Sa4ATFbaXiTAxYUlEv0oevHJOTty8QzaGsKDzmgtczPWDvlvaM4eJUmyYv7PVYKWIb3B94HLGqi0WzlVoTb8oP9fhe3HzmYuSilgAGEqa9iKsYm8yRc0oPVhyphenhyphen_FW656DiZrtJqt8/s1735/lyijyvalkoinen.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1735" data-original-width="1181" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgP-uxvYGVdVV-PzRfTQ0_oZyGqrHILR9s2tzJABHxJgpiUR-D6jU1Sa4ATFbaXiTAxYUlEv0oevHJOTty8QzaGsKDzmgtczPWDvlvaM4eJUmyYv7PVYKWIb3B94HLGqi0WzlVoTb8oP9fhe3HzmYuSilgAGEqa9iKsYm8yRc0oPVhyphenhyphen_FW656DiZrtJqt8/s320/lyijyvalkoinen.jpeg" width="218" /></a></div><p>Kirjassa suomalainen taiteilija Axel sekaantuu kuuluisan Caravaggion (<a href="https://en.wikipedia.org/wiki/Caravaggio">wikipedia: Caravaggio</a>) maalausten väärennösten maailmaan. Maalauksista maksettavat summat ovat tähtitieteellisiä, joten ihmishenkiäkin uhrataan sumeilematta. Axel joutuu puristuksiin maalauksia havittelevien ja niiden aitoudesta kiinnostuneiden tahojen väliin. </p><p>Kirjassa kerrotaan paljon maalaamisesta, erityisesti tietenkin Caravaggion tekemisistä, myös eri aikajanalla liikkuvan kerronnan myötä. Isossa osassa on myös maalausten aitouden todistaminen. Kirja on melko hyvin kirjoitettu ja kuten alussa mainitsin, mukavan erilainen kuin jännäri yleensä. Tästä olisi voinut kirjoittaa pökkelön DaVinci-Koodi tyyppisen rymistelyn, mutta Erralla on selkeästi enemmän tyylitajua. Jonkun verran toimintaakin on mukaan tullut, mutta se on jotakuinkin järjellistä eikä pelkkää kohkaamista.</p><p>Kirjan rivien välissä on aistittavissa ilahduttavassa määrin taiteen, kulttuurin ja sivistyksen arvostusta. Pidän siitä. Tätä lukiessa tuli hyvä mieli, vaikka lopulta tarina olikin ehkä hieman liian tekemällä tehty ja tarpeettoman monipolvinen. Pienellä tiivistämisellä erinomainen suoritus.</p><p>Kannattaa. Neljä pensseliä.</p>Planttunenhttp://www.blogger.com/profile/16581219099009197400noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8863451453814322683.post-36119311153312857832024-02-19T21:10:00.001+02:002024-02-21T21:21:01.104+02:00Piia Leino: Aarteidesi Aikakirjat<p>Suomalaisella scifillä menee hyvin, ja siitä sopii kiittää hyvin pitkälle naiskirjailijoita. Ei niin, että kirjailijan sukupuolella yleensä olisi mitään merkitystä, mutta scifiä on laajalti pidetty miesten - poikien - juttuna, minkä kotimaiset naiskirjailijat osoittavat täysin perättömäksi ajatukseksi.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhM7md9biXtNvgM4I0F8MqiNZoQE6ZJq3uO8mwAcguJo_uM0IvQNkzJaq0BoAEZk9F9lfD_DhohIWIj6bGtaNJRBPLrACWGnbdsMunUb5kIy8ibeIMtAfHjKt-IZsQDLgCbs3ALJJN73u-7pOLLwA2fam7-mFec5wLNpEufkoO9BPTJDKeiBYX5Zz3mHBs/s1211/aarteidesi_aikakirjat.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1211" data-original-width="798" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhM7md9biXtNvgM4I0F8MqiNZoQE6ZJq3uO8mwAcguJo_uM0IvQNkzJaq0BoAEZk9F9lfD_DhohIWIj6bGtaNJRBPLrACWGnbdsMunUb5kIy8ibeIMtAfHjKt-IZsQDLgCbs3ALJJN73u-7pOLLwA2fam7-mFec5wLNpEufkoO9BPTJDKeiBYX5Zz3mHBs/s320/aarteidesi_aikakirjat.jpg" width="211" /></a></div><p>Eletään tulevaisuudessa. Menneisyydessä - meidän nykyajassamme - rikkaat ihmiset ovat voineet pakastuttaa ruumiinsa syväjäähän siinä toivossa, että tulevaisuudessa heidät osataan sulattaa jälleen eläviksi, ja kaikki sairaudet tai muut vaivat parantaa. Ihan näin ei kuitenkaan kirjan tulevaisuudessa vielä ole käynyt. Sen sijaan pakastettujen ihmisten ajatuksiin on päästy käsiksi, ja niihin myydään lippuja. Kuka vaan voi kokea toisen ihmisen muistot, tunteet, ajatukset, korvausta vastaan.</p><p>Oula on aarteenmetsästäjä. Aarteet ovat menneisyyden pakastettujen ihmisten kätkemiä, niin ainakin uskotaan, ja Oula yrittää löytää aarteet louhimalla pakastetun menneisyyden ihmisen ajatuksia. Toiveena on osua sellaiseen hetkeen, jolloin menneisyyden ihminen on ajatellut aarteen kätkemistä, tai jopa kätekmisen hetkeen. Ajatuksia saadaan kuitenkin luettua vain satunnaisessa järjestyksessä, joten niitä on kahlattava mahdollisesti loputtomiin, jos aikoo osua kultasuoneen.</p><p>Onko kultasuonta edes olemassa? Entä jos pakastettu menneisyyden ihminen onkin läsnä, jos tajunta onkin vielä hereillä? Näitä, ja muitakin seikkoja pohditaan kirjassa ikään kuin rivien välissä, tekemättä mistään erityisen selkeää numeroa. Itse huomasin välillä ihmetteleväni, mistä tässä kirjassa on oikein kysymys. Sitten kuitenkin pääsin taas kärryille - tai ehkä luotin siihen, että tarina lopulta vie minut oikealle polulle. Ja niin toki kävikin.</p><p>Kirjassa heitellään osuvasti kritiikkiä meitä, nykyihmisiä kohtaan; kuinka tuhlaavaisia ja typeriä olemme. Heitot ovat erittäin osuvia, mutteivät kuitenkaan päällekäyviä - ne on helppo ohittaa ja olla jopa huomaamatta, jos keskittyy vain tarinaan. Tarinaan, joka itsessään on ehkä hieman heppoinen. Kirja on kuitenkin vangitsevan kiehtova se erilaisuuden ja omaperäisyyden vuoksi. Itse ainakin nautin suunnattomasti tällaisesta kekseliäästä scifistä ainaisen avaruustaistelun sijaan. Lisäksi kirja on kauniisti kirjoitettu, tarinan kuljetus on sujuvaa eivätkä henkilöhahmotkaan ole ihan muovisimmasta päästä.</p><p>Mainio kirja, ilo lukea ja kova suositus scifin ystäville. Neljä hajoamatonta muoviesinettä.</p>Planttunenhttp://www.blogger.com/profile/16581219099009197400noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8863451453814322683.post-88076265760975106302024-02-14T21:01:00.003+02:002024-02-21T21:10:41.166+02:00Ernest Hemingway: Nick Adamsin Tarina<p>Hemingwayn pappa osaa kirjoittaa! Hemingway kirjoitti kokopitkien kirjojen lisäksi paljon novelleja, joista 16 kertoi hahmosta nimeltä Nick Adams. Tarinat julkaistiin sekalaisessa järjestyksessä, ja vasta kun Hemingwayn jo kuoltua löytyi kahdeksan tarinaa lisää, huomattiin niiden kertovan jokseenkin saman henkilön elämästä. Tässä kirjassa nuo kaikki 24 novellia on vihdoin liitetty yksien kansien väliin ja asetettu aikajärjestykseen, pojasta mieheksi.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhaNpm1gVahPXJ5YDTft5th-9o15zCiLEpSXNwnpyeFB0DMoOmwSWEZpUgH-_KFEPtcFa5Mt17YvfQFVl-TrUXEpFkX3tODFibeSvli5l6zvJbYyPJJR-0jGhDiy0lrFXEZ37XFq93KEpFf5qOUBN-g3_55LdjR45kui0JACn_AiInGrYUKoSqR_TVr4Uc/s736/nick_adams.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="736" data-original-width="470" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhaNpm1gVahPXJ5YDTft5th-9o15zCiLEpSXNwnpyeFB0DMoOmwSWEZpUgH-_KFEPtcFa5Mt17YvfQFVl-TrUXEpFkX3tODFibeSvli5l6zvJbYyPJJR-0jGhDiy0lrFXEZ37XFq93KEpFf5qOUBN-g3_55LdjR45kui0JACn_AiInGrYUKoSqR_TVr4Uc/s320/nick_adams.jpg" width="204" /></a></div><p>Vaikka "vanhoja mestareita" tai klassikoita yleensäkin on helppo sivuuttaa tuhahtelemalla niiden olevan yliarvostettuja - joskus niin varmasti onkin - on monesti kuitenkin syynsä sille, miksi joitain kirjailijoita arvostetaan. Mielestäni Hemingway ei ole lainkaan yliarvostettu, päinvastoin. Näissäkin tarinoissa on jotain syvästi koskettavaa, inhimillistä ja aitoa. Lisäksi kieli ja kerronta on myös kirjallisesti hienoa, mitä ei kovin usein pääse sanomaan - hirmu usein esimerkiksi nykyajan jännityskirjoissa kerronta on lähes mekaanista juonen kuljetusta, vailla kielellistä hienoutta, tyyliä, tai muutakaan erityistä ansiota.</p><p>Novelleissa seurataan siis Nick Adamsin elämää, pieninä erillisinä katkelmina. Osa tarinoista on hyvin lyhyitä, vain muutaman sivun mittaisia, osa kymmenien sivujen pituisia. Jotkin tarinat ovat erittäin hienoja kertomuksia, jotkut... no, jotkut ovat kyllä vähän kökköjäkin. Ei mestarikaan aina osu maaliin.</p><p>Tarinoissa ollaan paljon luonnon kanssa tekemisissä. Vaelletaan metsässä, kalastetaan ja metsästetään - ja ryypätään. Luontosuhde on kuitenkin hyvin välitön ja monesti suuremmassa roolissa kuin tarinoiden varsinainen juoni. Tarinat ovat näennäisesti hyvin keveitä kertomuksia hetkistä, joita Nick kokee, mutta niissä on toisinaan voimaa ja tunnetta erittäin paljon. Metsän voi haistaa, neulaset tuntea jalkojensa alla, ja joen kylmän veden aistia ihollaan.</p><p>Vahvasti suositeltavaa lukemista kaikille kirjallisuuden ystäville. Neljä taimenta.</p>Planttunenhttp://www.blogger.com/profile/16581219099009197400noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8863451453814322683.post-52762529262468427142024-02-09T08:43:00.003+02:002024-02-09T08:43:10.129+02:00Liane Moriarty: Yhdeksän Hyvää, Kymmenen Kaunista<p>Tämän kirjan kannessa on lainaus:</p><p></p><blockquote><p><i>Kadehdin jokaista joka ei vielä ole lukenut tätä kirjaa</i></p><p><i>- GRAZIA</i></p></blockquote><p></p><p>Lainaus on ilmeisesti tarkoitettu positiiviseksi, mutta itse ymmärrän sen niin, että tämän kirjan lukeminen oli masentava kokemus, hukkaan heitettyä aikaa jota ei saa takaisin. Näin nimittäin on.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhEp99AWlAaUD0s6c5rCuzJmNCc1NW2-w1efV6rzo47jziiZ0eGvzJ-pA_5ZuwbpjDhQp18KFRwBmy-B-4xiENAf-He5MD9rUa1ltZSfQqsfxfcdmgMw2vmu0FOdVYRvTnkhsLwpg969Fac6jFUddVLcjK1H5rBVhpNpXvMxwqtEMIuq7v_NXYp7Vevcqo/s1600/yhdeksan_hyvaa.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1062" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhEp99AWlAaUD0s6c5rCuzJmNCc1NW2-w1efV6rzo47jziiZ0eGvzJ-pA_5ZuwbpjDhQp18KFRwBmy-B-4xiENAf-He5MD9rUa1ltZSfQqsfxfcdmgMw2vmu0FOdVYRvTnkhsLwpg969Fac6jFUddVLcjK1H5rBVhpNpXvMxwqtEMIuq7v_NXYp7Vevcqo/s320/yhdeksan_hyvaa.jpg" width="212" /></a></div><p>Harvoin olen lukenut näin turhaa kirjaa. Kirja on hemmetin pitkä (n. 450 sivua), täynnä täydellisen epäkiinnostavia henkilöitä ja näiden läpikotaisin muovisia elämiä, ja hirveän jaaritteleva. Varsinainen tarina on myös todella typerä, epäuskottava, epäkiinnostava ja teennäinen.</p><p>Tee itsellesi palvelus ja jätä tämä roska lukematta. Nolla tähteä.</p>Planttunenhttp://www.blogger.com/profile/16581219099009197400noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8863451453814322683.post-14314351478815592462024-02-03T08:14:00.048+02:002024-02-09T08:38:12.150+02:00Emmi Itäranta: Teemestarin Kirja<p>Teemestarin Kirja oli ilahduttava yllätys, harvinaisen "kirjallinen" kirja! Ehkä vähän erikoisesti löysin tämän scifi-hyllystä mihin en kenties itse olisi teosta laittanut, vaikka jonkinlainen tulevaisuuteen sijoittuva fantasia kyseessä onkin. Mutta viis siitä, hieno kirja!</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiZoHLtL9FMo2bJ6vT9ZW61P5mzEBFd_KUMkecHwJA819geSt0gqalMu91U1lolwWIMFNGuzSZzzDpHhioQudqqQ0cxOJF5I-uWesjzcVmjJXcVTZxBhcBTsBIFnylGB1IAvG0Ri1pg5u-bC2c9O7UwVZDQdiV6R9N_4tHIwQUtUZ1Lx1OUhvj5NiHT6cw/s1357/teemestarin_kirja.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1357" data-original-width="838" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiZoHLtL9FMo2bJ6vT9ZW61P5mzEBFd_KUMkecHwJA819geSt0gqalMu91U1lolwWIMFNGuzSZzzDpHhioQudqqQ0cxOJF5I-uWesjzcVmjJXcVTZxBhcBTsBIFnylGB1IAvG0Ri1pg5u-bC2c9O7UwVZDQdiV6R9N_4tHIwQUtUZ1Lx1OUhvj5NiHT6cw/s320/teemestarin_kirja.jpg" width="198" /></a></div><p>Ollaan siis tulevaisuudessa, Suomessa, jossa vesi on käynyt vähiin. Miksi, sitä ei kerrota - ehkä kyseessä on ilmastonmuutos, ehkä joku luonnonkatastrofi, ehkä sota. Sillä ei myöskään ole paljoa merkitystä. Diktatuurimainen hallinto säännöstelee vesivaroja rautaisin, väkivaltaisin ottein. Veden kätkeminen on rikos, josta rangaistuksena on kuolema. Teknologia on taantunut, meistä nykyajan ihmisistä puhutaan entisihmisinä.</p><p>Kirjan päähahmo Noria on teemestarien sukua, ja ottaa isänsä jälkeen teemestarin arvon ja toimen. Hän toimittaa teeseremonioita, usein korkea-arvoisille merkkihenkilöille. Norian isällä on salaisuus, jonka hän jättää Norialle - ja joka voi paljastuessaan olla hengenvaarallinen.</p><p>Aika monet kirjoista joita on viime aikoina tullut luettua, ei ole kirjallisesti mitenkään erityisiä. Dekkarit ja seikkailu-/toimintakirjat ovat yleensä aika pahvisia - henkilöhahmot yksiuloitteisia ja tarinat täysin ennalta-arvattavista, moneen kertaan käytetyistä palikoista kasattuja. Siinä ei sinänsä ole mitään vikaa tai väärää, mutta hienoja kirjallisia ja kerronnallisia kokemuksia on silti kiva välillä saada. Esimerkiksi ainakin itselleni Steinbeckin kirjoissa henkilöhahmot ovat niin paljon enemmän "elossa" kuin juuri missään nykykirjoissa, että niiden lukeminen on aivan toisenlainen kokemus. Toisenlainen elämys.</p><p>Emmi Itäranta tarjoileekin varsin ilahduttavan yllätyksen. Kirjan kerronta on hienoa, jotenkin... teeseremonian kaltaista (ehkä - en ole koskaan osallistunut oikeaan teeseremoniaan, mutta voisin kuvitella sen olevan jotain tällaista)., rauhallista, pohdiskelevaa, kuvailevaa. Sellaista kerrontaa, jossa lukijalle jää oma osuus; kaikkea ei anneta valmiina, rivien väleihin jää varjoja ja kysymyksiä. Myös henkilöhahmoissa on jotain syvällisempää, ainakin Noriassa ja tämän isässä - "sivuhahmot" ovat toki vähemmän erityisiä.</p><p>Lisäksi tarinan kuljetus ja käänteet ovat poikkeuksellisia. Tällaisessa tarinassa usein jotenkin tietää, miten tarina kulkee, mitä siinä tapahtuu - mutta ei tällä kertaa. Tarina ikään kuin kulkee omaa polkuaan, virtaa omassa uomassaan kuljettaen hahmoja mukanaan, muttei kuitenkaan etene täysin odotettua polkua. Tarinaan olisi ollut erittäin helppo kirjoittaa jokunen peruskuvio, mutta näin ei Itäranta tee. </p><p>Ja hyvä niin. Erinomainen, tyylikäs kirja, vahva suositus kaikille hyvien kirjojen ystäville. Viisi teekuppia.</p>Planttunenhttp://www.blogger.com/profile/16581219099009197400noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8863451453814322683.post-7964423569482467362024-01-28T14:45:00.000+02:002024-01-29T14:49:05.461+02:00Jørn Lier Horst: Pahan Otteessa<p>Hohhoijaa, sarjamurhaajia taas. Tällä kertaa tomppelit poliisit päästävät hirmuisen väkivaltaisen murhaajan karkuun (poliisit eivät olleet aseistettuja koska murhaaja on saanut traumoja aseella osoittelusta, juuuuuust joo....) ja siitä seuraa sitten tietysti jahti.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjhydaJEY0Azf7JV0rzFeqf6BVcsQdpbpkH6kA6s4CozjKRq1uyJvQroPpzjhzee_80wqSXGwqRGl5uiQWI8LZ4FWUy9puJLXg8zo7-Tw05DoUBna0LsrceO-Jr46-mJ-WRLfMR3WlZKo5gtqHoMKhRO6foOxpn9FSJrPKeLCkRIMFk_U0ilJW7sznUOcI/s717/pahan_otteessa.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="717" data-original-width="495" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjhydaJEY0Azf7JV0rzFeqf6BVcsQdpbpkH6kA6s4CozjKRq1uyJvQroPpzjhzee_80wqSXGwqRGl5uiQWI8LZ4FWUy9puJLXg8zo7-Tw05DoUBna0LsrceO-Jr46-mJ-WRLfMR3WlZKo5gtqHoMKhRO6foOxpn9FSJrPKeLCkRIMFk_U0ilJW7sznUOcI/s320/pahan_otteessa.jpg" width="221" /></a></div><p>Vauhtia on ja väkivallalla mässäillään taas ihan riittämiin. Himpun verran on saatu ylläriäkin mukaan, loppuratkaisu ei ollut ihan täysin itsestään selvä, mutta muuten kirja on aika pahvia. Hirmu paljon hahmoja joista ei kyllä jäänyt yhtään mitään muistikuvaa - puoli tuntia kirjan lukemisen jälkeen jouduin tarkistamaan takakannesta, että mistä tässä nyt olikaan kysymys.</p><p>Perushuttua, toimii unettomuuteen. Kaksi jeparia.</p>Planttunenhttp://www.blogger.com/profile/16581219099009197400noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8863451453814322683.post-52522667675485789942024-01-23T14:40:00.001+02:002024-01-29T14:45:42.483+02:00John Masefield: Kultainen Kukko<p>Tulipa sitten luettua meriseikkailuja putkeen muutamakin kappale. Masefieldin kirja on varsin perinteinen meriseikkailu; on myrskyä ja tyyntä, haaksirikkoa, nälkää ja janoa ja tietenkin sankaritekoja.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgzqEeZNLgIqW9zov2DGVYx3hSAGrpuvc3wUBwexk6HAtXGyOxdRh4K73ZPGPFcIVXZE2ozKGpkiz5EVQHun0Vmf15xSRl3mU41SK1xaN2UoUyt202Ssuaj7-LayMKVeu9nj1TliChICSkKh8ETlPz3xR6WhMJM53yLOnBosCRPlbTbTlzigTbcgUneq4k/s800/kultainen_kukko.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="800" data-original-width="486" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgzqEeZNLgIqW9zov2DGVYx3hSAGrpuvc3wUBwexk6HAtXGyOxdRh4K73ZPGPFcIVXZE2ozKGpkiz5EVQHun0Vmf15xSRl3mU41SK1xaN2UoUyt202Ssuaj7-LayMKVeu9nj1TliChICSkKh8ETlPz3xR6WhMJM53yLOnBosCRPlbTbTlzigTbcgUneq4k/s320/kultainen_kukko.jpg" width="194" /></a></div><p>Tarina kertoo epäonnisesta purjelaivasta joka uppoaa myrskyssä. Osa miehistöstä pelastautuu pieneen veneeseen. Lopulta useiden päivien ajelehtimisen ja purjehtimisen jälkeen, lähes janoon ja nälkään nääntyneinä, he kohtaavat hylätyn purjelaivan. Pelastus johtaa vielä lopuksi purjehduskilpailuun, kun löytölaiva yritetään toimittaa ensimmäisenä määränpäähänsä lastin kera.</p><p>Kirja on aika perustavaraa, melko sujuvaa kerrontaa vaikkakin ehkä myrskyssä pienessä veneessä keikkuminen kestää lukiessakin vähän turhan pitkään. Loppu on aika pöhelö, tuntuu vähän siltä kuin kirjoittaja olisi kyllästynyt aiheeseen ja vetäissyt mutkat suoriksi viimeisten parin sivun osalta, mutta mikäs siinä, voipihan sen noinkin tehdä.</p><p>Ihan hauskaa lukemista meriseikkailuista pitävälle, ei ehkä muuten mikään kaunokirjallisuuden merkkipaalu. Omalle kohdalleni sattui painos vuodelta 1942, mikä oli aika hienoa - yli 80 vuotta vanha teos ja vielä varsin hyvässä kunnossa! Kolme pelastusvenettä.</p>Planttunenhttp://www.blogger.com/profile/16581219099009197400noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8863451453814322683.post-9214921777977457142024-01-19T14:27:00.001+02:002024-01-29T14:40:03.106+02:00Eino Koivistoinen: Hiililasti Chileen<p>Hiililasti Chileen on kokoelma Koivistoisen novelleja. Kirja ei siis ole omakohtainen matkakertomus kuten <i>Purjeet Pullistuvat</i>, vaan fiktiota - joskin oletettavasti varsin pitkälti todellisiin tapahtumiin perustuvaa.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgIACHbBkHrINnC9Zg1bzVEV35HxhdFuR0saegyC79ZYlrG3cCzwJubUhCcBR2hgQLo9n47uXKHCcxonZqTOQH6GtrstaalglsMXO1hpJoWtBtE79AUeYT4rSzMHgtkbQ0XeIH6hljRVuDjQcT6RsIZa1prnjN5MDOGhJK-S7B_69gHMQ6SbNgTXzgYdPw/s1421/hiililasti_chileen.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1421" data-original-width="915" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgIACHbBkHrINnC9Zg1bzVEV35HxhdFuR0saegyC79ZYlrG3cCzwJubUhCcBR2hgQLo9n47uXKHCcxonZqTOQH6GtrstaalglsMXO1hpJoWtBtE79AUeYT4rSzMHgtkbQ0XeIH6hljRVuDjQcT6RsIZa1prnjN5MDOGhJK-S7B_69gHMQ6SbNgTXzgYdPw/s320/hiililasti_chileen.jpg" width="206" /></a></div><p>Tarinat ovat melko perinteisiä novelleja, lyhyitä kertomuksia ihmisistä ja tapahtumista. Koivistoinen ei ole varsinaisesti mitenkää merkittävän hyvä kirjoittaja, ja jotkut tarinat ovatkin hieman kömpelöitä, mutta se ei tässä aihepiirissä olekaan ehkä kaikkein tärkeintä. Tärkeintä ovat ihmiset ja näiden elämät ja sattumukset. Niitä Koivistoinen kuvaa varsin mainiosti.</p><p>On meriseikkailuja myrskyissä, merimiesten elämää vieraissa satamissa houkutuksineen, ja onpa mukana muutama kertomus maissa miehiään odottavista vaimoista ja äideistä. Viimeksimainitut ovat ehkä vähiten kiinnostavi, mutta tuovat kokonaisuuteen kyllä oman mausteensa.</p><p>Merimiehen elämä on ollut aikamoista, sen kyllä saa näistä tarinoista huomata. Hienoisesta kömpelyydestään huolimatta kelpo lukemistoa. Kolme satamaa.</p>Planttunenhttp://www.blogger.com/profile/16581219099009197400noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8863451453814322683.post-45846159230976331162024-01-16T21:17:00.005+02:002024-01-16T21:18:52.806+02:00Eino Koivistoinen: Purjeet Pullistuvat<p><i>Purjeet Pullistuvat: Muistiinpanoja matkalta maailman ympäri</i> on Eino Koivistoisen kertomus omista matkoistaan purjelaiva Winterhudella Australiaan ja takaisin. Matka kesti yli puoli vuotta, ja matkan varrelle mahtuu niin tyyntä kuin myrskyä, toivoa ja epätoivoa.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjFgz1BmkZQ1DdKBm-SJ22bdb6ugHbixqGuH_Nh8nletGqxL8bQtmADPYccsojvKzCV8Tjst3b2GaYD4F2IBuYpLFBF4cl1bESWBw1wcZ2bTAqT-uzPpVsYl1c0Dd8kMZV7ZXE0W8Hapu_TXkj2fmyRU620T_fGoE7RC5ErGtMGOZMVWKAbJf7pCNJKksU/s1000/purjeet_pullistuvat.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1000" data-original-width="731" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjFgz1BmkZQ1DdKBm-SJ22bdb6ugHbixqGuH_Nh8nletGqxL8bQtmADPYccsojvKzCV8Tjst3b2GaYD4F2IBuYpLFBF4cl1bESWBw1wcZ2bTAqT-uzPpVsYl1c0Dd8kMZV7ZXE0W8Hapu_TXkj2fmyRU620T_fGoE7RC5ErGtMGOZMVWKAbJf7pCNJKksU/s320/purjeet_pullistuvat.jpg" width="234" /></a></div><p>Eino Koivistoinen ei ole varsinainen kirjailija, kirjan kieli on paikoin aavistuksen kömpelöä, mutta kerronnassa on mainio eletyn kokemuksen tuntu. Koivistoinen pohdiskelee runoutta ja elämää väliin varsin filosofisestikin, mutta pääosin kyseessä on varsin päiväkirjamainen kuvaus matkan tapahtumista.</p><p>On vuosi 1933 ja purjelaiva Winterhude on lähdössä Australiaan hakemaan viljalastia. Laivassa on 23 nuorta miestä seitsemästä eri maasta. Purjelaivojen aika on jo melkein ohi, eikä Winterhude ole suurin tai nopein vaan vanha konkari, elämänsä viimeisiä matkoja tekevä rahtialus.</p><p>Matka Australiaan kestää satakunta päivää. Menomatka sujuu varsin kepeästi, mielet ovat vielä positiiviset ja tuulet suotuisat. Vahinkoja ei juuri satu.<br /></p><p>Sen sijaan paluumatka koettelee miehiä jo tosissaan. Myrskyssä heittelehtivä laiva ja kannen yli vyöryvät aallot heittelevät miehiä ympäriinsä, luut katkeilevat eikä kuivaa paikkaa ole missään. Pesuvesi loppuu, paiseet ja luteet vaivaavat, ja lopulta ruokakin alkaa loppua. Alituinen nälkä yhdistettynä levon puutteeseen ajaa kaikkien hermot kireiksi, ja tappeluita syntyy jatkuvasti.</p><p>Poiskaan ei pääse, on vain sinniteltävä, toivottava, että laiva kestää eikä aalto vie laidan yli tai tappelu äidy liian vakavaksi. </p><p>Loppumatkan tilannetta kuvaa hyvin tämä lause:</p><blockquote><p>"Elämä jatkuu sietokyvyn rajamailla, vihaamme toisiamme, laivaa, merta, elämää."</p></blockquote><p>Ei ole leipä ollut helpossa merimiehillä. </p><p>Hienosti kerrottua tarinaa, todella vaikuttava. Viisi tähteä taivaalla.</p>Planttunenhttp://www.blogger.com/profile/16581219099009197400noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8863451453814322683.post-77177805176796668752024-01-10T18:50:00.010+02:002024-01-16T18:54:35.634+02:00Clive Cussler & Graham Brown: Jäätikön Uhka<p>Natseja! Taas! Joka paikassa prkl. Cussler tykkää aloittaa kirjansa niin samalla tavalla, että ensimmäiset sata sivua tuntui koko ajan, kuin olisin juuri lukenut tämän kirjan: toisen maailmansodan aikainen lentokone, lumimyrsky, natseja... kaikki on taas mukana ja ihan saman kaavan mukaan.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgY_NL9Ikqnrqm7jFFwvahyYsFg9TtHDfbxxMxCCU3PiGmfv-0jBzoJQyeRz7zmz88QiPKxHApdKLBxkBZSKanCOHzxizz48sUUIr9HvVermYm2j2DaQobkPyqZfxjvhuLTETF4PeF8KPF52_IyKZNsiOkWKQKWpBUn8dIWzl0L9NLwla_D_we4e_6hdPY/s1540/jaatikon_uhka.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1540" data-original-width="1035" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgY_NL9Ikqnrqm7jFFwvahyYsFg9TtHDfbxxMxCCU3PiGmfv-0jBzoJQyeRz7zmz88QiPKxHApdKLBxkBZSKanCOHzxizz48sUUIr9HvVermYm2j2DaQobkPyqZfxjvhuLTETF4PeF8KPF52_IyKZNsiOkWKQKWpBUn8dIWzl0L9NLwla_D_we4e_6hdPY/s320/jaatikon_uhka.jpg" width="215" /></a></div><p>Ja tietenkin NUMAn hilpeät heppuliinot ampuvat ja mätkivät natsien jälkeläisiä ja muitakin kelmejä kumoon vitsaillen nolosti. Ja tietenkin maailma on vaarassa, ilkeä, rikas superrikollinen aikoo tehdä kauheuksiaan.</p><p>Kovaa mennään maalla, merellä ja ilmassa ja koko ajan melkein käy köpelösti mutta onneksi ei kuitenkaan ihan. </p><p>Saakelinmoista pahvia. Kaksi sukeltajaa.</p>Planttunenhttp://www.blogger.com/profile/16581219099009197400noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8863451453814322683.post-62394661287903491032024-01-05T18:45:00.001+02:002024-01-16T18:49:43.505+02:00Arttu Tuominen: Vaiettu<p>Vaiettu on Tuomisen kirjasarjan kolmas osa. Tuominen kirjoittaa menevästi, mutta tarina on kyllä jo aikamoista huttua ja liian tutuista palasista kokoon kursittu.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhZ0txafA7QZR2hO0VQZbULSWZeV5bNqEV_BnV2nMb0G9xazyUTySDOSMewI8-Tn4Kq675KwvH5E8lTl829cnMF1d24G2R0UDqsUIgNtacscb-5YCAV54pRJS5SVRvCtR5sc4vIkoeGDPeVOqB7z1XzFTX7Adowk0iksYRhDIKeL0_sr3xy9VZPPERHE4c/s1517/vaiettu.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1517" data-original-width="958" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhZ0txafA7QZR2hO0VQZbULSWZeV5bNqEV_BnV2nMb0G9xazyUTySDOSMewI8-Tn4Kq675KwvH5E8lTl829cnMF1d24G2R0UDqsUIgNtacscb-5YCAV54pRJS5SVRvCtR5sc4vIkoeGDPeVOqB7z1XzFTX7Adowk0iksYRhDIKeL0_sr3xy9VZPPERHE4c/s320/vaiettu.jpg" width="202" /></a></div><p>Samassa kirjassa on avioliittonsa kanssa kipuileva suomalainen poliisi, natseja ja vieraan vallan murhaajia. Tästä kehkeytyy aika hölmö tarina, mikä on sääli koska kerronta on toimivaa - Tuominen osaa kirjoittaa. Kirja on kerrottu kahdessa eri ajassa, joista varsinkin sota-aikaan sijoittuva osio on varsin mainiosti kuvailevaa.</p><p>Nykyaikaan sijoittuva tarina sen sijaan on melko huttua. Päähahmona toimivan poliisin perhedraama on ihan silkkaa unihiekkaa, ei voisi vähempää kiinnostaa, ja vanhojen natsien jahtaaminen taas niin moneen kertaan kulutettua päkistämistä, ettei siitäkään oikein jaksa innostua.</p><p>Hyvin kirjoitettu menevä dekkari, mutta sisältö jättää reippaasti toivomisen varaa. Kaksi natsia.</p>Planttunenhttp://www.blogger.com/profile/16581219099009197400noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8863451453814322683.post-75062849312824955822023-12-26T18:38:00.025+02:002024-01-16T18:44:48.152+02:00Mika Kulju: Tsunami<p>Mika Kuljun Tsunami on ihan oivaltava teos. Kirjan päähahmo, ammattivaras Ville Laine, joutuu tosimaailmassakin tapahtuneen tsunamin vietäväksi, pelastuu täpärästi ja kääntää elämänsä suunnan.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhodPvwXYA9IgQfI4R80q-wMTbD531IM-IwDnxCcMEO4ioe3t9fsWYnhDzXPOQclBbBNMe-V4BzZgDG7AgTYsAKyuZK3j3YyzdOyABlUztBY2BO5TfrcMoiWwXJEQZnStSzonJa1RC0pOTG6TEOsXgEW-1sY6RQGfZEGqm9az9UDLTDwKMAF9-fYhdHDw8/s1441/tsunami.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1441" data-original-width="928" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhodPvwXYA9IgQfI4R80q-wMTbD531IM-IwDnxCcMEO4ioe3t9fsWYnhDzXPOQclBbBNMe-V4BzZgDG7AgTYsAKyuZK3j3YyzdOyABlUztBY2BO5TfrcMoiWwXJEQZnStSzonJa1RC0pOTG6TEOsXgEW-1sY6RQGfZEGqm9az9UDLTDwKMAF9-fYhdHDw8/s320/tsunami.jpg" width="206" /></a></div><p>Laine ottaa tsunamissa kuolleen tuttavuuden henkilöllisyyden ja ryhtyy elämään tämän elämää. Aluksi kaikki sujuukin jopa yllättävän kitkattomasti, mutta sitten kuolleen henkilön elämästä alkaa paljastua yllättäviä salaisuuksia. Vaarallisia salaisuuksia, jotka vievät Venäjän salaisen poliisin kanssa törmäyskurssille.</p><p>Kuljun kirjassa on aika tuore ote, idea on sinällään ihan hyvä ja sen sitominen todelliseen tapahtumaan toimii tyylikkäästi. Sen sijaan kirjan kerronta on hieman ontuvaa. Tarina hyppelee välillä melkein kuin sivuja puuttuisi välistä, eivätkä tapahtuma "rullaa" niin kuin parhaissa jännitystarinoissa. Kenties tässä olisi tarvittu vielä vähän kokemusta kirjoittamisesta.</p><p>Periaatteessa ihan ok kirja, mutta hieman heikko toteutus. Kaksi ajopuuta.</p>Planttunenhttp://www.blogger.com/profile/16581219099009197400noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8863451453814322683.post-5271824702994340902023-12-19T21:27:00.002+02:002023-12-19T21:27:11.103+02:00Nick Petrie: Vaeltaja<p>Nick Petrie on itselleni uusi tuttavuus, mutta kirjan tarina jopa vähän väsyttävänkin tuttu.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEinFqi4qwwBpdROf9TpsoLPnBi1x571RizmrPfC02ZlIyzeques099OuofghJBkYW23H6d5S0xoQu4Sdz_ergR4mE4tfaTo2eWy4AH-MkUPMMo0hfGrKvVhy15dzumpxTOrGcoxowigtwk6cS5HnQxr-QBBD8PD0pe05TZ70hGd0Zpgv4-kyg-baKkhWUI/s1163/vaeltaja.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1163" data-original-width="800" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEinFqi4qwwBpdROf9TpsoLPnBi1x571RizmrPfC02ZlIyzeques099OuofghJBkYW23H6d5S0xoQu4Sdz_ergR4mE4tfaTo2eWy4AH-MkUPMMo0hfGrKvVhy15dzumpxTOrGcoxowigtwk6cS5HnQxr-QBBD8PD0pe05TZ70hGd0Zpgv4-kyg-baKkhWUI/s320/vaeltaja.jpg" width="220" /></a></div><p>Kova jätkä, entinen sotilas, elelee yksin ja tuskailee menneisyytensä kanssa. Nainen on pulassa, ystävä kuollut, joten auttamaanhan sitä pitää ruveta. Käy ilmi, että pahat miehet uhkaavat naista ja tämän perhettä, joten ei kun nyrkit heilumaan ja pyssyt paukkumaan.</p><p>No, Petrien kirja ei ole lajityypissään huonoimmasta päästä. Ehkä päähahmon traumoissa vellotaan vähän kyllästymiseen saakka, ja toki loppujen lopuksi on pakko todeta että homma ei sittenkään selvinnyt kaverin kovuuden vuoksi vaan melkeinpä tuurilla, mutta tulipahan ammuskeltua. Ja tapeltua.</p><p>Eipä siinä, kirjassa on kyllä varsin hauska koira. Sen vuoksi lukisin toisenkin kirjan samoista hahmoista, jos vaikka koira olisi vielä mukana.</p><p>Kolme herkkua koiralle.</p>Planttunenhttp://www.blogger.com/profile/16581219099009197400noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8863451453814322683.post-88515524392034086722023-12-13T21:19:00.018+02:002023-12-19T21:23:19.535+02:00Clive Cussler & Dirk Cussler: Paholaisen Meri<p>NUMAn hilpeät veijarit ovat taas täällä, ja tarina on tismalleen sama kuin jokaisessa aiemmassakin Pitt-kirjassa.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiFUTz3AxeB5Lcl2miP02V_-NX6n4ATkF66qP6l1K2O-0TWxYgHBh-19VKmmMxgmn7qfBJWqxmblVt_mEeW22klIYNyfQcoDzuinIjGjYxtSMr7Qo6r2EEWt2co3L_fMg-Ity79mAfSrBUgtOKhT8b7_9aJyKrErIbViMHaQ4vU2Z87U05SB_BFhMFPgME/s1266/paholaisen_meri.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1266" data-original-width="800" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiFUTz3AxeB5Lcl2miP02V_-NX6n4ATkF66qP6l1K2O-0TWxYgHBh-19VKmmMxgmn7qfBJWqxmblVt_mEeW22klIYNyfQcoDzuinIjGjYxtSMr7Qo6r2EEWt2co3L_fMg-Ity79mAfSrBUgtOKhT8b7_9aJyKrErIbViMHaQ4vU2Z87U05SB_BFhMFPgME/s320/paholaisen_meri.jpg" width="202" /></a></div><p>Kauan sitten pudonnut lentokone löytyy. Pienoissukellusveneellä joudutaan kiperiin tilanteisiin. Pahat rosmot jahtaavat vanhoja esineitä. Kaunis nainen pulassa. NUMAn kaverit pistävät kelmit kylmäksi viljellen samalla tyhmiä mukanokkelia letkautuksia.</p><p>Näin menee jokaisen Pitt-kirjan tarina, ja niin tälläkin kertaa. Nyt vastassa on Kiina, ja ollaan Tyynen valtameren alueella sekä lisäksi Himalajalla. Himalajaltakin löytyy onneksi järvi johon voi sukeltaa.</p><p>Pahvista huttua, sujuvaa juttua mutta eipä tästä tunti lukemisen jälkeen enää mitään muista. Kolme tälliä leukaperiin.</p>Planttunenhttp://www.blogger.com/profile/16581219099009197400noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8863451453814322683.post-76974421780567777482023-12-06T09:50:00.021+02:002023-12-07T09:55:57.203+02:00Taavi Soininvaara: Sokea Oraakkeli<p>Sokea Oraakkeli on Ratamo-sarjan kuudeskymmenes miljoonas osa, ainakin ja vähintään, eikä kovin kiinnostava sellainen vaikka tarinassa olisikin ollut aineksia kaikenlaiseen.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiWtzrkBvTVzXsYuWaDLemEtYVUPbl2DPbA67-a6gQaYaDKfvGSP5PjAqrMarNjjjT9Ry57hue07Mx8OaR397Qv8HQDocgtK5Rd7CxkUti0ZGNIxWzew_rRbkpCDCF6hWLjEU5zdxf5EVr9QNNA2aN0X0SyZKwnyiMW3ElzipykGmUwz00oeBKuNmWoHaI/s1600/sokea_oraakkeli.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1105" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiWtzrkBvTVzXsYuWaDLemEtYVUPbl2DPbA67-a6gQaYaDKfvGSP5PjAqrMarNjjjT9Ry57hue07Mx8OaR397Qv8HQDocgtK5Rd7CxkUti0ZGNIxWzew_rRbkpCDCF6hWLjEU5zdxf5EVr9QNNA2aN0X0SyZKwnyiMW3ElzipykGmUwz00oeBKuNmWoHaI/s320/sokea_oraakkeli.jpg" width="221" /></a></div><p>Sokea Oraakkeli kertoo "ekoterroristeista", elikäs ihmisistä joiden tahto suojella luontoa on niin voimakas, että he eivät kaihda kovien keinojen käyttämistä. Tämä on dekkareissa usein toistuva kaava, eikä Soininvaara ole keksinyt aiheeseen oikeastaan mitään omaperäistä.</p><p>Sinänsä tarina on ihan menevää, on takaa-ajoa, murhastelua, kiperiä tilanteita ja Arto Ratamo, joka tässä kirjassa on oikeastaan täysin tarpeeton. Rikokset ja maailmaa uhkaavan vaaran ratkaisevat aivan muut henkilöt. Täydellisen ei-omaperäisesti maailman tuhoamista ajavaksi suurkonnaksi on saatu taas rikas arabi. Hienosti keksitty.</p><p>Kirjallisuuden mäkkäri-annos, tai ehkä paremminkin Hesburgeria, mutta mielestäni aika heikkotasoinen esitys. Kyllä jännityskirjoissakin voisi olla jotain omaperäisyyttä tai kekseliäisyyttä, edes tarinan osalta jos henkilöhahmot ovatkin vakiopahvia.</p><p>Kaksi öljylähdettä.</p>Planttunenhttp://www.blogger.com/profile/16581219099009197400noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8863451453814322683.post-41968047664490018702023-11-23T07:53:00.003+02:002023-11-26T11:41:41.062+02:00Sami Tissari: Krysa<p>Kotimaista scifihköä, vaihtoehtoista tulevaisuutta ja vieläpä hienosti kirjoitettuna - kyllä kiitos! Sitä löytyy tästä teoksesta jonka ilokseni voin todeta olevan varsin mainio tekele.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiDrtIP8nITnV_XVk9wRmwFTwtuLcZdY4LrHQlHbYqlIhpPVQR4MPCbro3gRmDbq7W7ZrVb1_tVtcfTbYBfbgFvAH80ZpROesFBJt-Gr1H3u0mDhL_EOPdTSUbgKir_c6DO5DefaOfAFcU37htx6Ar6gcadYIc7fUuHMgVBzAF2eS0d-iqOMn-RTCy3llE/s1693/krysa.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1693" data-original-width="1150" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiDrtIP8nITnV_XVk9wRmwFTwtuLcZdY4LrHQlHbYqlIhpPVQR4MPCbro3gRmDbq7W7ZrVb1_tVtcfTbYBfbgFvAH80ZpROesFBJt-Gr1H3u0mDhL_EOPdTSUbgKir_c6DO5DefaOfAFcU37htx6Ar6gcadYIc7fUuHMgVBzAF2eS0d-iqOMn-RTCy3llE/s320/krysa.jpg" width="217" /></a></div><p>Krysa kertoo kuvitteellisesta tulevaisuudesta (tai nykyisyydestä) jossa Neuvostoliitto on kehittänyt ajattelevan koneen, jonkinlaisen keinoälyn, ja onnistunut vieläpä yhdistämään koneet maailmanlaajuiseksi verkoksi. Koneet tekevät ihmisten puolesta kaiken: tieteen ja tutkimuksen, valmistuksen, ajavat autoa ja rakentavat sähkölinjat. Lisäksi koneet ovat luoneet valtavan joukon synteettisiä ihmisiä jotka ovat ottaneet paikkansa ihmisten seassa - ja osin syrjäyttäneet nämä - yritysten johdossa ja politiikassa.</p><p>Tavallisella ihmisellä ei juurikaan ole mitään käyttöä.</p><p>Kirja on kirjoitettu vekkulimaisesti, poukkoillen ja eri aikajanoilla edeten. Tyylistä tulee varsin vahvasti mieleen Kurt Vonnegut - tyyli on toteavaa, tapahtumat usein melko absurdeja ja niitä ikään kuin havainnoidaan ulkopuolelta, vaikka kertoja onkin läsnä. Pidän itse Vonnegutista varsin paljon joten tämä ei suinkaan ole huono seikka, vaan tyyli on varsin mainio ja osuu kirjan sisältöön erittäin hyvin.</p><p>Tarina on ripoteltu täyteen herkullisia, pähkähulluja yksityiskohtia. Keltainen Ford Taunus, ydinparistolla käyvä lasten lelunukke, köyhtynyt Bill Gates hakkaamassa halkoja ja niin päin pois. Mielikuvitus on laukannut, mutta varsin vakuuttavasti - kyseessä on Tissarin esikoisteos! - kirjoittaja on osannut pitää sekoilun kurissa ja tuottaa hyvin luontevaa tarinankerrontaa.</p><p>Tarina etenee jouhevasti, tylsiä tai turhalta tuntuvia kohtia ei juurikaan ole ja loppuratkaisu on runollisuudessaan niin pöhelö, että siitä ei voi olla pitämättä. Vaikka kirja kertookin näennäisesti vaihtoehtoisesta todellisuudesta, on se alusta loppuun varsin selkeä viittaus meidän aikaamme. Kirja ei kuitenkaan paasaa eikä saarnaa, tyytyy vain toteamaan.</p><p>Erittäin vahva lukusuositus, neljä muurahaista.</p>Planttunenhttp://www.blogger.com/profile/16581219099009197400noreply@blogger.com0Helsinki, Finland60.169855699999992 24.93837931.859621863821147 -10.217870999999999 88.480089536178838 60.094629tag:blogger.com,1999:blog-8863451453814322683.post-17117862425984122572023-11-14T18:23:00.005+02:002023-11-14T18:23:51.431+02:00Jo Nesbø: Verikuu<p>Harri Holli on täällä taas. Tyyppi on edelleenkin väsyttävä menneisyydessä roikkuva ruikuttaja, eiköä tällä kertaa edes ratkaise mitään rikosta vaan hengailee vain oikeiden poliisien mukana ja ottaa kunnian sattumista.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjH87B485pP3B0DtM0KI1k5IISRs2AmiLkh6pRFok16iUQU3385FVnh4tQ4x2kxe6BVWdwZZ-efTNvC5CvKc7dfcXcw8Rk-zebC8gKQqc2GFANt9bsqRswTgXqFkcywI1aELlumjTpjpBW9eFwp1-neQdvlqW0rx5urj3tJBCly1WVpFExomI-6_zjjhcc/s1400/verikuu.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1400" data-original-width="1400" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjH87B485pP3B0DtM0KI1k5IISRs2AmiLkh6pRFok16iUQU3385FVnh4tQ4x2kxe6BVWdwZZ-efTNvC5CvKc7dfcXcw8Rk-zebC8gKQqc2GFANt9bsqRswTgXqFkcywI1aELlumjTpjpBW9eFwp1-neQdvlqW0rx5urj3tJBCly1WVpFExomI-6_zjjhcc/s320/verikuu.jpg" width="320" /></a></div><p>Jo Nesbø:n yksi ongelma on, että jokaisen Harri-kirjan sarjamurhaajan pitää olla edellistä ällöttävämpi, ja se alkaa olla jo aika vaikeaa. Tällä kertaa istutetaan loiseläimiä toisten aivoihin ja sitten syödään niitä. Jes, tosi jännää ja hirmu uskottavaa. Harry taas ruikuttaa menneen vaimonsa perään ja on tosi tylsä, eivätkä muutkaan hahmot oikein pahvista erotu.</p><p>Unilääkkeeksi ja kärpästen lätkimiseen. Kirjalliset ansiot melko vähäiset. Kaksi kärpästä</p>Planttunenhttp://www.blogger.com/profile/16581219099009197400noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8863451453814322683.post-70354973634692313542023-11-04T12:01:00.001+02:002023-11-06T12:09:33.724+02:00Arttu Tuominen: Verivelka<p>Kotimaista poliisikirjallisuutta, no mikäpä jottei!</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi04NDT7gzC_FHueBPTRVSaa8InXkOWnC0wmNJTw_va6LsEegHQa0RbXY_OTJoy1XYVHsJqDaF17cmCputG7u5mwtjdgbMSX0p0XoxqaeodMV3fJw7cBmUFs0iYpvRf7DnaTeHcfvQwkOpMiQFfA_aMYm9tjaDhhKCwy87ZD0vF0MgVRET7tvQWD_0qWXI/s1600/verivelka.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1013" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi04NDT7gzC_FHueBPTRVSaa8InXkOWnC0wmNJTw_va6LsEegHQa0RbXY_OTJoy1XYVHsJqDaF17cmCputG7u5mwtjdgbMSX0p0XoxqaeodMV3fJw7cBmUFs0iYpvRf7DnaTeHcfvQwkOpMiQFfA_aMYm9tjaDhhKCwy87ZD0vF0MgVRET7tvQWD_0qWXI/s320/verivelka.jpg" width="203" /></a></div><p>Verivelka on tarina ystävyydestä ja ehkä myös kasvamisesta. Parhaista kaveruksista tulee aikuisena täysin erilaiset, toisesta poliisi ja toisesta laitapuolen kulkija. Kun tiet sitten kohtaavat vuosikymmenten jälkeen , on toinen rikoksesta syytetty ja toinen sen tutkija. Kantaako lapsuuden ystävyys, ja mihin asti? Mikä verivelka on maksettavana, ja miten vahva se on?</p><p>Kirja on ihan menevää ja sujuvasti kirjoitettua tarinaa. Hetkittäin mieleen tulee jopa Harjunpää, varsinkin lapsuuden kertomuksissa on melko paljon lämpöä.</p><p>Muilta osin tarina on lievästi pöljä. Hyvämaineinen poliisi riskeeraa kaiken auttaakseen lapsuudentoveriaan, jota ei ole nähnyt liki kolmeenkymmeneen vuoteen? No mikäpä siinä, varmaan auttaisikin, mutta tapoja olisi toki muita, paljon fiksumpiakin.</p><p>Näätämäinen ja neuroottinen yli-hyvis rikostutkija joka heittää kapuloita rattaisiin, on myöskin lievästi väsynyt ja epäkiinnostava hahmo. Tämän tutkimukset myös kuitataan parilla lauseella sivuun, ja koko tarinan ratkaisu on varsin töksähtävä, ihan kuin kirjoituskoneesta olisi loppunut paperi kesken.</p><p>Ihan ok iltalukemista toki. Kolme donitsia.</p>Planttunenhttp://www.blogger.com/profile/16581219099009197400noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8863451453814322683.post-91973863787224832002023-11-01T11:54:00.025+02:002023-11-06T12:01:32.385+02:00Hugh Howey: Hiekan Poikki<p>Hiekan Poikki on jonkinmoinen jatko-osa Howeyn kirjalle <a href="https://planttunen.blogspot.com/2017/07/hugh-howey-hiekka.html">Hiekka</a> - ja niin kuin jatko-osat melko usein, ei tämä ihan ensimmäisen osan veroinen ole, jos ei toki ihan huonokaan tekele.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhxVCIGoHxQV2cX7SzuGZn842CnX-ceRjCuCyaLfsIotu2ioxCrYdIv8hIG547xdg7KHmd0qy9V6CFhNEh1cBzSiyN7PFHdifLnGeLLLz97jjm4ghj0oKTd57ZKQ0EtbfuCAX3cY-7T6yCKuwv7avC7vuq7TYJ17Kghr4k_4dGPWy-kSMGKG_O6MFmMSCs/s1163/hiekan_poikki.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1163" data-original-width="800" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhxVCIGoHxQV2cX7SzuGZn842CnX-ceRjCuCyaLfsIotu2ioxCrYdIv8hIG547xdg7KHmd0qy9V6CFhNEh1cBzSiyN7PFHdifLnGeLLLz97jjm4ghj0oKTd57ZKQ0EtbfuCAX3cY-7T6yCKuwv7avC7vuq7TYJ17Kghr4k_4dGPWy-kSMGKG_O6MFmMSCs/s320/hiekan_poikki.jpg" width="220" /></a></div><p>Maailma on hukkunut hiekkaan. Hiekka on haudannut alleen kaupungit satojen metrien syvyyteen. Hiekkasukeltajat etsivät muinaisista kaupungeista tavaraa jolla käyvät kauppaa, harvinaisimmat ja syvimmältä löydetyt ovat arvokkaimpia.</p><p>Koston kierre on valmis, kun aavikolta saapuu mies joka tuhoaa kokonaisen kaivoskaupungin. Kuuluisaan sukeltajasukuun kuuluvat sisarukset joutuvat tapahtumien myllerykseen ja pyrkivät selviytymään miten vain voivat.</p><p>Kirjassa sukelletaan paljon hiekassa, mikä oli edellisessä osassa vielä uutta ja jännittävää. Nyt se alkaa jo vähän toistaa itseään. Samoin autiomaassa haahuilu tuntuu melko joutavanpäiväiseltä kohkaamiselta. Henkilöhahmot eivät myöskään ole mitenkään erityisen mieleenpainuvia. Koko kirjasta jää jotenkin yhdentekevä olo - on vaikea kiinnostua näiden ihmisten tekemisistä, vaikka tarttumapintaa kuinka tyrkytetään.</p><p>Silti, ihan ok seikkailua sellaisesta pitävälle. Kolme matkalaukkua.</p>Planttunenhttp://www.blogger.com/profile/16581219099009197400noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8863451453814322683.post-23190054114958417132023-10-26T13:35:00.026+03:002023-10-30T13:43:33.577+02:00Andy Weir: Yksin Marsissa<p>Yksin Marsissa on erittäin vauhdikasta scifiä, ja jopa aika jännittävää sellaista. Kirjasta on tehty myös elokuva, joka on sekin aika mainio. Onpas kivaa.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj684KlAELMq2FDdnGntGF2_4NuVryr46cuZLENt6I53t15Ig9UYGkhLjTc7_NNkYJmoP9BmHk0dMpzE2siKEESNM_5O8u4yGPdLFuweaLPxoMjXfPOxuoAfJRyB_J9ypm0gaKHXzio0xBYn-M4tfsfIXDX1nKruxvlfEMYCTg2A2uFpLJccMdPj8BxjpE/s1342/yksin_marsissa.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1342" data-original-width="900" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj684KlAELMq2FDdnGntGF2_4NuVryr46cuZLENt6I53t15Ig9UYGkhLjTc7_NNkYJmoP9BmHk0dMpzE2siKEESNM_5O8u4yGPdLFuweaLPxoMjXfPOxuoAfJRyB_J9ypm0gaKHXzio0xBYn-M4tfsfIXDX1nKruxvlfEMYCTg2A2uFpLJccMdPj8BxjpE/s320/yksin_marsissa.jpg" width="215" /></a></div><p>Kertojahahmo on yksi Marsiin lähetetystä astronauttiryhmästä. Kun myrsky iskee, on ryhmän paettava pois planeetalta pikavauhtia. Siinä rytinässä Mark Watney - kertoja - jää yksin planeetan pinnalle. Muu ryhmä olettaa tämän kuolleen, mutta näinpä ei ollutkaan.</p><p>Mark huomaa olevansa yksin vieraalla planeetalla, ilman avaruusalusta jolla palata kotiin.</p><p>Kirja on semi-uskottavasti kirjoitettu selviytymistarina, kuinka selvitä vieraalla planeetalla puolitoista vuotta. Mark Watney on aikamoinen McGyver, joka osaa tehdä mitä vain avaruusasemalta löytyvistä tarvikkeista. Vaikka erityisesti vahinkotapaukset ovat sellaisia, joista ei varmaankaan oikeasti voisi selviytyä, on meno muuten varsin mielenkiintoista. Kiipelit seuraavat toistaan tauotta, ja Watneyn kuiva huumori oman tilansa suhteen on paikoin oikein toimivaa.</p><p>Tarina on erittäin suoraviivainen, juuri mitään (paria pientä poikkeusta lukuunottamatta) takautumia tai taustoittamista ei ole, eikä henkilöiden menneisyyttä juurikaan pohdita. Mikä on ihan hyvä asia, koska tässä kirjassa klaustrofobinen - vai agorafobinen, kun kuitenkin ollaan yksin kokonaisella planeetalla? - tunnelma on tärkeässä pääosassa. Jonkinlainen vaarallisen paniikin tunne on koko ajan läsnä, ja aina kun jokin ongelma selviää ja tulee hetkellinen "huh, tästäkin selvittiin" tunne, on samaan aikaan jo hieman pelottava pelko seuraavasta vaarasta.</p><p>Kirjassa on aika paljon matematiikkaa, kemiaa ja muutakin tiedettä, joka voi olla jopa realististakin. Itselläni ei puistokemistin taidot riitä arvioimaan tuota, mutta melko uskottavalta ainakin tuntuu, ja sehän on aina hauskaa.</p><p>Oikein mainiota viihdettä, neljä paikkaa paikan päälle!</p>Planttunenhttp://www.blogger.com/profile/16581219099009197400noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8863451453814322683.post-30512879702426935592023-10-16T14:07:00.022+03:002023-10-18T14:13:59.017+03:00Ørjan Nordhus Karlsson: Peilin Takana<p>Taas mennään ja kovaa. Peilin Takana on jatkoa Karlssonin kirjalle <a href="https://planttunen.blogspot.com/2022/06/rjan-nordhus-karlsson-yon-ja-paivan.html">Yön ja Päivän Välissä</a>, ja meno on vähintään yhtä vauhdikasta.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiQ8P4V7taf9kPz9Na3t8T-Wg8MxJDGocDKrMsRzbDPWQ4tvr5b72Z8a8hxvvrj36w1gphJUEIqp8_-Bc1COVuafaFUMNhjOzRFdiM3g7DkmHj3X1x1NA-MDmHb9o8aRJCKMXV3Ag05BczcHOSXBdOfY2Tj8R9DqiM-SXxt9PSDPLH3bSWQtX9PI7qdris/s1298/peilin_takana.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1298" data-original-width="894" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiQ8P4V7taf9kPz9Na3t8T-Wg8MxJDGocDKrMsRzbDPWQ4tvr5b72Z8a8hxvvrj36w1gphJUEIqp8_-Bc1COVuafaFUMNhjOzRFdiM3g7DkmHj3X1x1NA-MDmHb9o8aRJCKMXV3Ag05BczcHOSXBdOfY2Tj8R9DqiM-SXxt9PSDPLH3bSWQtX9PI7qdris/s320/peilin_takana.jpg" width="220" /></a></div><p>Marko Eldfell on biomuokattu supersotilas, joka pakenee kaikkialla hallitsevaa valvontakoneistoa. Eldfelliä jahtaavat ilkimykset lakoavat kuin heinä myrskyssä, raatoa tulee ja rakennusta sortuu. </p><p>Kirja on mielestäni tosi raskas ja epäkiinnostava. Tarinaa ei ole juuri nimeksikään, jatkuvasti mennään johonkin ja koko ajan taistellaan ja pelastutaan täpärästi. Kirjan olisi voinut kirjoittaa hyvin paljon lyhyemminkin, eikä juuri mitään olisi tarvinut jättää pois.</p><p>Rymistelyn ystäville ehkä, mutta meikäläiseen ei uponnut - omassa jaottelussani tällaiset kirjat ovat turhia. Yksi luoti.</p>Planttunenhttp://www.blogger.com/profile/16581219099009197400noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8863451453814322683.post-72649224862431979162023-09-21T10:36:00.001+03:002023-09-26T10:43:26.821+03:00Jānis Joņevs: Doom 94<p>Nyt ollaan metallimuusiikin äärellä, ja varsin oivaltavasti kirjoitettua tarinaa onkin saatu kansien väliin! Doom 94 kertoo nuoren pojan heräämisestä metallimusiikkiin Nirvanan myötä, ja kasvukertomuksen omaisesti kuinka poika ja musiikkimaku kasvavat ja kehittyvät 1990-luvun Latvialaisessa lähiössä.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgFCV62QHbTOcRRwPKL5IdWMIC1b0UfSLJjeyjacNAHnATVxmLQB3uJyEaLJsFKHB-EHApSPDb9exO-XNq0XdriMRIVY-b1cBpT8QJUUuPUGSEqXXT7Eiogs0LUC42koFxNvhO_KXiYxIsZTqopUTf3D0qeWOlIHnM4e2khNjw6etyKs8_yKnLp-Uxky6E/s1399/doom_94.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1399" data-original-width="907" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgFCV62QHbTOcRRwPKL5IdWMIC1b0UfSLJjeyjacNAHnATVxmLQB3uJyEaLJsFKHB-EHApSPDb9exO-XNq0XdriMRIVY-b1cBpT8QJUUuPUGSEqXXT7Eiogs0LUC42koFxNvhO_KXiYxIsZTqopUTf3D0qeWOlIHnM4e2khNjw6etyKs8_yKnLp-Uxky6E/s320/doom_94.jpg" width="207" /></a></div><p>Tarina on hauska ja ehkä välillä vähän surullinenkin, mutta ilmeisen hyvällä aiheen tuntemuksella kasaan kyhäilty. Kirjailijan on pakko olla jonkinsortin metallipää, niin hienosti kokemukset osuvat maaliin - vastaavat omia muistojani monelta osin, kun itse keksi rokkenrollin ja raskaamman musiikin nuorukaisena.</p><p>Kertojahahmo Jānis tuskailee elämän vietävänä. Musiikki antaa tyhjältä tuntuvalle olemiselle sisältöä, ja siihen on helppo mennä mukaan. Ystävät ja muut metallidiggarit kuuluvat laajennettuun perheeseen, jossa Jānis on eniten kuin kotonaan, vaikka tunteekin ilmeisen selvästi ulkopuolisuuden tunnetta. </p><p>Kaikki tuntevat, erityisesti nuorena. Jos sen vain olisi tajunnut tuolloin nuorena, olisi elämä ollut kenties hieman helpompaa.</p><p>Alkoholi ja jossain määrin huumeetkin näkyvät ja kuuluvat kuvaan, ja yleinen sekoilu on arkea - tuoden arkeen jotain jännitystä, seikkailua, jotain suurempaa kuin mitä "ne muut" voivat ymmärtää.</p><p>Kirjan loppu on ehkä vähän erikoinen mutta mikäs siinä, voi sen noinkin kertoa.</p><p>Oikein hieno kertomus, vahva suositus varsinkin jos itse pidät metallista tai noin yleensä raskaammasta musiikista. Neljä bändiä!</p>Planttunenhttp://www.blogger.com/profile/16581219099009197400noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8863451453814322683.post-83493555076609387972023-09-13T10:29:00.018+03:002023-09-26T10:36:02.151+03:00Fredrik Backman: Mies, Joka Rakasti Järjestystä<p>Ove on kärttyinen vanha mies, aika lailla samaa kaliiberia kuin Mielensäpahoittaja. Oven vaimo on kuollut, ja Ove haluaisi myös kuolla. Kirjassa Ove yrittää kuolla monta kertaa, mutta aina menee pieleen. Aina tapahtuu jotain joka vie huomion.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgVHC8z5jbdOJFt-efaALo2YbdTWG0z1fQWzg5--GGJsq77uLmCeDY8D7KU-rkm_76VTqE4LQ99HDk-gWXwe6dMfzd_MLovZqnm7GeXotC5l2DTqP42JfIHwGCl9MYxyZxIXpExjieBmhFCfJVPpktYhlu6FfwTr-w6LMVJEzyT1RRujIjCvNm54gM4SQs/s1419/mies_joka_rakasti_jarjestysta.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1419" data-original-width="873" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgVHC8z5jbdOJFt-efaALo2YbdTWG0z1fQWzg5--GGJsq77uLmCeDY8D7KU-rkm_76VTqE4LQ99HDk-gWXwe6dMfzd_MLovZqnm7GeXotC5l2DTqP42JfIHwGCl9MYxyZxIXpExjieBmhFCfJVPpktYhlu6FfwTr-w6LMVJEzyT1RRujIjCvNm54gM4SQs/s320/mies_joka_rakasti_jarjestysta.jpg" width="197" /></a></div><p>Jonkinlainen buumi näitä "mielensäpahoittajia" on ollut viime vuonna, ja tästä(kin) kirjasta on tehty elokuvakin, A Man Called Otto, jossa pääosaa näyttelee Tom Hanks. Kirja on ihan onnistunut tekele aiheen tiimoilta, vaikka aihe onkin oikeastaan aika suppea eikä itsessään kovin kiinnostava.</p><p>Kirjan alkupuolisko on melkeinpä uuvuttava. Ove kierii omassa tympeydessään ja on kaikki muita kohtaan paskamainen ja todella ärsyttävä. Itse en jaksaisi tuollaista aikuisvauvaa katsella hetkeäkään. Kirjan teemana on Oven oikeudenmukaisuuden taju; selkeän oikein-väärin rajan ymmärtäminen ja kaike mustavalkoisuus. Johonkin saakka se toimiikin, mutta toistoa toistoa toistoa on ehkä vähän liikaa - juu tuli jo selväksi että Ove ajattelee asioista vähän yksioikoisemmin kuin me muut ja on sen vuoksi... niin mitä, symppiskö? Ei varsinaisesti, lähinnä vain todella rasittava.</p><p>Tarina kuitenkin muuttuu pikkuhiljaa sivuhahmojen ottaessa enemmän roolia. Monet näistä tuntuvat jopa pitävän Ovesta - miksi, en voi ymmärtää. Ove kokee velvollisuudekseen auttaa näitä erilaisissa askareissa, ja loppua kohden meno jopa hieman piristyy - Ove ei toki, mutta kun on paljon tekemistä, ei ehdi kuolemaan.</p><p>Pienellä editoinnilla tästä olisi saanut ehkä vielä napakamman teoksen, mutta ihan mukiinmenevä (lasiin kulkeva? outo sana tuo) tekele tällaisenaankin. Kevyttä hömppää, kolme Saabia.</p>Planttunenhttp://www.blogger.com/profile/16581219099009197400noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8863451453814322683.post-16145353490474648332023-09-05T07:31:00.031+03:002023-09-07T07:39:25.643+03:00Heidi Airaksinen: Maa Jota Ei Ole<p>Maa Jota Ei Ole kertoo 1920-luvun Saksasta Suomalaisin, seksuaalisen identiteettinsä kanssa kipuilevin henkilöhahmoin.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgfSjJM9rAePjOMBe0JAmvGkk11QUfRQEaZfgocS3DwekulMEHphDJFVrHG9aSAZlMquQL0Vq5MMSJGqvJeYbDzm-XK_xdBmI5eWIeFhoIoeJ7OcrTfWRThi92V5enJKiO2pwNVNcq7rPl4d5omVdyEk-G7UnWnD1oSdCYRMmWI8lAP_CA5IYdRwHswjGw/s1276/maa_jota_ei_ole.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1276" data-original-width="886" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgfSjJM9rAePjOMBe0JAmvGkk11QUfRQEaZfgocS3DwekulMEHphDJFVrHG9aSAZlMquQL0Vq5MMSJGqvJeYbDzm-XK_xdBmI5eWIeFhoIoeJ7OcrTfWRThi92V5enJKiO2pwNVNcq7rPl4d5omVdyEk-G7UnWnD1oSdCYRMmWI8lAP_CA5IYdRwHswjGw/s320/maa_jota_ei_ole.jpg" width="222" /></a></div><p>Freddy ja Harriet eivät ole kotonaan omissa kehoissaan. He matkustavat Berliiniin tapaamaan kuuluisaa tohtoria, joka osaa auttaa ja on jopa toteuttanut leikkauksia, joilla sukupuolta voidaan korjata. Harriet kuitenkin sekaantuu tahtomattaan murhaan, josta alkaa dekkarimainen seikkailu.</p><p>Murhamysteeri on melko tavanomainen ja ihan mukiinmenevä. Erilaista kontekstia tuovat 1920-luvun saksan jännitteet sekä seksuaalisuutensa kanssa kamppailevat päähahmot. Osa hahmoista on enemmän, osa vähemmän järjissään, mutta kaikki joutuvat elämään jatkuvassa salaisuuksien, salailun ja pelon ilmapiirissä.</p><p>Kerronta on melko toimivaa, joskin ehkä hetkittäin hieman pitkitettyä. Hyvin toimivana yksityiskohtana Freddyn ja Harrietin "alkuperäistä" sukupuolta ei varsinaisesti kerrota, vaan se jää jotenkin hämärän peittoon - niin kuin oikein onkin, koska kyseinen asia ei ole näille henkilöille itselleenkään mitenkään yksiselitteinen tai helppo.</p><p>1920-luvun Berliinin kuvaus on melko ohut, sitä olisi ehkä toivonut enemmänkin. Nyt lähinnä vietetään aikaa yökerhoissa juhlien, ja poliisilaitoksen putkassa.</p><p>Kiinnostava ja ihan mainio teos. Kolme tanssiorkesteria.</p>Planttunenhttp://www.blogger.com/profile/16581219099009197400noreply@blogger.com0