keskiviikko 24. helmikuuta 2021

Donald E. Westlake: Kadonnut Murhaaja

Parker on täällä taas - kannattaa olla varovainen, jos nyt yrittää jotain kepulikonsteja! Tällä kertaa Parkerin ja tämän ammattimaisesti toimivan porukan tekemisiin sotkeutuu harrastelijoita, jotka luulevat voivansa voittaa Parkerin murhaamalla, no, oikeastaan kaikki muut.

Toisin kuitenkin käy. Parker on koviksista kovin, eikä hyväksy minkäänlaista kompromissia. Jos hänen tielleen tulee, on henki höllässä. Niin tälläkin kertaa. Parker jahtaa perässään olevat murhaajat kiinni, ja lopputulos on aika selvää jo alkumetreiltä.

Kirja on varsin toisenlainen kuin Westlaken hassuttelut, kovaa toimintaa ja varsin paljon suoraviivaista väkivaltaa. Väkivallalla ei kuitenkaan juuri mässäillä, eikä Parker - tai kukaan muukaan - ole mikään yli-ihminen, vaan toiminta on melko uskottavaa.

Kerronta ja kieli on sujuvaa, tarina luistaa loogisesti ja suoraviivaisesti ja lopussa, no, arvaatte kyllä miten lopussa käy. Parker tietenkin voittaa. Mutta kirja on silti ihan hyvää, menevää jännitysdekkaria ilman mitään mystistä tai pahemmin ylilyövää.

Kolme nyrkkirautaa.

torstai 18. helmikuuta 2021

Alastair Reynolds: Lunastuksen Arkki

Ikiaikainen paha on herännyt ja uhkaa... no, kaikkia ja kaikkea. Tällä kertaa on todellakin piru merrassa. Tukahduttajat ovat hereillä ja valmistautuvat tekemään jotain sanoinkuvaamattoman pahaa aivan mielipuolisessa mittakaavassa. 

Resurgamin läheisyydessä avaruudessa piilottelee valoarkki, jolla on hallussaan aseita joiden avulla saattaisi olla mahdollista taistella Tukahduttajia vastaan. Näitä aseita lähtevät nyt tavoittelemaan niin Yhtyneet kuin näistä loikannut soturi Clavain. Aseiden jahtaamiseen sotkeutuvat tahtomattaan myös lukuisat muut henkilöt - ja jokunen sika.

Käynnistyy takaa-ajo avaruudessa, jonka aikana koneiden ja ihmisten kestokykyä koetellaan äärimmilleen. Kuka lopulta saa aseet - ja onko niistä lopulta kuitenkaan mitään apua? Se selvinnee lukemalla tämä liki 800-sivuinen järkäle.

Vaikka kirja on pitkä ja vaikka Reynolds välillä sortuukin jaarittelemaan varsin pitkiä pätkiä, on tarina silti hyvin sujuvaa. Parasta scifiä pitkään aikaan, ja sanoisin jopa Reynoldsin oman tuotannon mittakaavassa myös varsin hyvä teos. Tarinaa avataan vähän kerrallaan, juonenkäänteet paljastuvat pikkuhiljaa ja kokonaisuus pysyy hyvin eheänä, hyvin etenevänä.

Kaikille scifi-diggareille ehdottoman suositeltavaa luettavaa. Neljä valoarkkia.

maanantai 8. helmikuuta 2021

Donald E. Westlake: Ottakaa Pankki Kiinni

 Dortmunder joukkioineen ryöstää pankin. Ei siis vain murtaudu pankkiin, vaan ryöstää sen, koko pankin, ja vie pois. Toisaalla pitäisi riittää aikaa avata pankin holvi, mutta eipä tietenkään mikään Dortmunderin elämässä ole niin yksinkertaista.

Aivan poskettoman riehakas tarina jossa ei tavallaan ole järjen hiventä, ja toisaalta taas... no ei siltikään. Dortmunder kavereineen on silti aina mukavaa seuraa, ja vaikka suunnitelma alunperin onkin yksinkertainen, on tarinassa käänteitä enemmän kuin lääkäri määrää. Ja huumoria. Tulipa taas naurettua ihan ääneen useampaankin kertaan.

Superhauska kirja, kivaa tarinankuljetusta ja sympaattisia konnia. Viisi kahvikuppia.

tiistai 2. helmikuuta 2021

Donald E. Westlake: Musta Ruusu

 Westlaken vähemmän käyttämä konna, Alan Grofield, on vauhdissa. Tai oikeastaan liemessä, sillä tämä joutuu tahtomattaan kansainvälisen vakoilun pyörteisiin, jossa kaikki osapuolet ovat Grofieldiä vastaan.

Grofield on kuin Westlaken toinen kovanaama-hahmo, Parker, mutta ei ihan yhtä kovis. Grofield ei haluaisi toimia kovaotteisesti, mutta tarpeen tullen pystyy siihen kyllä. Kirja on varsin toimivaa jännitystä, paikoin komediaa ja täynnä yllätyksiä. Kerronta on sujuvaa - sen Westlake todellakin osaa - ja juonenkäänteet aikamoisia. Sekaannusta ja hämmennystä piisaa.

Nautinnollinen jännityspläjäys. Varsin lyhyt kirja, tämä menee aika hujauksessa, kuin välipalana. Neljä diktaattoria.