sunnuntai 20. maaliskuuta 2022

Bonnie MacBird: Veren Taide

Veren Taide on uusi Sherlock Holmes-tarina, jee! Mikäs sen mieluisampaa, Sherlock Holmes on todellakin kirjallinen ikoni, ja täysin ansaitusti. Joten kiinnostus heräsi kun tämän kirjastossa äkkäsin.

Kirjan tarina on jotakuinkin tyypillinen Holmes-tarina. Jännittävä, hieman pelottava ja varsin salamyhkäinen. Bonnie MacBride onnistuu tyylittelyssä varsin mainiosti. Tarinassa etsitään kadonnutta lasta, ja samalla ratkotaan varastetun patsaan arvoitusta.

Sherlock Holmes on huonossa jamassa. Kokaiini on kuvioissa, eikä se tiedä hyvää. Kuinka alakuloinen, huonoon kuntoon itsensä saattanut etsivä pystyy ratkomaan arvoituksia, kun omakaan elämä ei oikein suju?

Holmesin saa raiteilleen luottopakki Watson, jonka rooli on tässäkin tarinassa varsin keskeinen. Kertomuksen edetessä arvoitusta paljastetaan pikkuhiljaa, ja se osoittautuu lopulta paljon kauheammaksi kuin aluksi näytti.

Kirja toimii... ja ei toimi. Tarina on ehkä hieman pitkitetty ja turhan paljon eestaas sinkoileva. Lisäksi perinteisiin Sherlock Holmes -tarinoihin ei kuulu mielestäni kovin paljon toimintaa, eikä varsinkaan väkivaltaa. Tässä kirjassa ollaan hetkittäin lähempänä Robert Downey Jr.:n tähdittämiä, varsin toiminnallisia elokuvia, joissa Holmes on aikamoinen toimintasankari. Olen ehkä kyllin vanha muistaakseni alkuperäiset tarinat niin hyvin, että moinen tuntuu hieman epäluontevalta.

Siitäkin huolimatta ihan kelpo kirja, hyvä yritys eikä suinkaan täysin metsään. Kolme kadonnutta patsasta.

torstai 10. maaliskuuta 2022

Douglas Preston & Lincoln Child: Pendergast - Valkoinen Tuli

Erikoisagentti Pendergast seikkailee jälleen. Tai oikeastaan selvittää suojattinsa Corrie Swansonin typeriä sotkuja. Corrie tekee tutkimusta kauan sitten kuolleista kaivostyöläisistä, ja työntää nenänsä joka ikiseen mahdolliseen hankaluuteen ihan silkkaa typeryyttään. Todella rasittava tyyppi.

Jo heti alussa selviää, ettei kaivostyöläisten kuolemaan ole syyllinen Karhu, vaikka niin väitetään. Mainareiden luista löytyy varsin erilaista todistusaineistoa. Tarina saa outoja käänteitä kun alunperin varsin viatonta tutkimusta ryhdytään tarkoituksellisesti vaikeuttamaan. Lisäksi seudulla riehuu murhapolttaja.

Juoni on niin monelle mutkalle väännetty, ettei oikein tiedä mitä siitä olisi mieltä. Keskeiset vinkit kimurantin homman ratkaisuun tarjoaa kadonnut Sherlock Holmes -tarina, joka on tässä kirjassa mukana. Legendan mukaan Arthur Conan Doyle kirjoitti sen kuultuaan, mitä mainareille oikeasti tapahtui. Ja Pendergast tietenkin löytää kadonneen teoksen ihan tuosta vaan, iltapäiväkahvin ja päivällisen välissä noin niin kuin puolihuomaamatta.

Loppuratkaisu on pahvipäinen rymistely jossa ei ole uskottavuuden häivääkään. Valitettavasti Corriekin pelastuu - ei olisi tarvinnut, sen verta ärsyttävä hahmo on kyseessä. Kirjan viimeiset sivut on uhrattu siirappiselle Disney-lopetukselle, jossa kaikilla on niiiiiiiin mukavaa että yöks ja plääh.

Aikamoista tuubaa, selkeästi liian pitkä ja todella, todella rasittava toinen päähenkilö. Ei jatkoon. Yksi karhu.