Erikoisagentti Pendergast seikkailee jälleen. Tai oikeastaan selvittää suojattinsa Corrie Swansonin typeriä sotkuja. Corrie tekee tutkimusta kauan sitten kuolleista kaivostyöläisistä, ja työntää nenänsä joka ikiseen mahdolliseen hankaluuteen ihan silkkaa typeryyttään. Todella rasittava tyyppi.
Jo heti alussa selviää, ettei kaivostyöläisten kuolemaan ole syyllinen Karhu, vaikka niin väitetään. Mainareiden luista löytyy varsin erilaista todistusaineistoa. Tarina saa outoja käänteitä kun alunperin varsin viatonta tutkimusta ryhdytään tarkoituksellisesti vaikeuttamaan. Lisäksi seudulla riehuu murhapolttaja.
Juoni on niin monelle mutkalle väännetty, ettei oikein tiedä mitä siitä olisi mieltä. Keskeiset vinkit kimurantin homman ratkaisuun tarjoaa kadonnut Sherlock Holmes -tarina, joka on tässä kirjassa mukana. Legendan mukaan Arthur Conan Doyle kirjoitti sen kuultuaan, mitä mainareille oikeasti tapahtui. Ja Pendergast tietenkin löytää kadonneen teoksen ihan tuosta vaan, iltapäiväkahvin ja päivällisen välissä noin niin kuin puolihuomaamatta.
Loppuratkaisu on pahvipäinen rymistely jossa ei ole uskottavuuden häivääkään. Valitettavasti Corriekin pelastuu - ei olisi tarvinnut, sen verta ärsyttävä hahmo on kyseessä. Kirjan viimeiset sivut on uhrattu siirappiselle Disney-lopetukselle, jossa kaikilla on niiiiiiiin mukavaa että yöks ja plääh.
Aikamoista tuubaa, selkeästi liian pitkä ja todella, todella rasittava toinen päähenkilö. Ei jatkoon. Yksi karhu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti