tiistai 30. toukokuuta 2017

Donald E. Westlake: Sydämen Asia

Westlake kirjoittaa parhaiten tunnetusta Dortmunder-sarjastaan poiketen melko vakavahenkisiä, pohdiskelevia novelleja poliisietsivästä joka pohdiskelee omaa kuolevaisuuttaan suhteessa ympärillään New Yorkissa vellovaan rikollisuuteen ja kuolemaan.

Abraham Levine on viisikymppinen poliisi jolla on sydänvaivoja. Hän ei ole mikään erityinen suoran toiminnan sankari vaan pikemminkin pohdiskeleva, vankkaa perustyötä tekevä poliisi jonka jutut selviävät tai ovat selviämättä, hyvin realistisen tuntuisesti.

Tässä kirjassa on kuusi erillistä tarinaa joita yhdistää päähenkilö(kaarti). Tarinat ovat osin perusjuttua, mutta jotkut ovat todella riipaisevia traagisuudessaan. Viimeisen tarinan loppu on suorastaan surullinen.

Näissä tarinoissa ei ole rahtustakaan Dortmunderin porukan hilpeydestä ja huolettomuudesta, mutta ei synkkyydellä silti mässäillä. Elämä vain on melko tummasävyistä suuren kaupungin poliisille.  Tarinoita on kirjoitettu pitkän ajan kuluessa, 1950-luvulta aina 1980-luvulle saakka, mutta sitä ei kyllä huomaa - juttu kulkee sujuvasti tarinasta toiseen, ja kirjaa on todella miellyttävä lukea.

Erittäin hyvä kirja, suositeltavaa luettavaa kenelle tahansa dekkareiden ystävälle.

Neljä luotia - suoraan sydämeen.

maanantai 22. toukokuuta 2017

Gordon R. Dickson: Dorsai!


Dirsai-trilogian III osa

Gordon Dickson kirjoittaa kovin perinteistä tieteiskirjallisuutta. Seikkailua ja avaruudessa vaeltelua, jonkinmoisella yhteiskunnallisella havainnoinnilla maustettuna. Itselleni tällainen seikkailu-tyyppinen scifi jää vähän vieraaksi, en oikein jaksa siitä kiinnostua - ja niin kävi tälläkin kertaa.

Päähenkilö on jonkinmoinen yli-ihminen joka lyö ällikällä kaikki, ollen ylivoimaisen nerokas joka käänteessä. Hahmoja piisaa mutta niihin ei juurikaan paneuduta, ovatpahan vaan jotenkin mukana. Lopussa... no, todetaan että olipas kova jätkä, mutta eipä siitä sen kummempia. Melko ontuva pökkelömäinen selitys päähenkilön ylivoimaisuudelle annetaan, mutta jääköön se tässä mainitsematta siltä varalta, että joku tämän kirjan haluaisi lukea.

Kirja ei sinänsä ole huono eikä edes kovin kliseinen, onpahan vaan kovin yllätyksetön. Vähän niin kuin kelpo hampurilainen, mitäpä sitä spekuloimaan, se on sellainen kuin on.

Kaksi planeettaa.

torstai 11. toukokuuta 2017

Enrico Morovich: Pudotus

Hassu kauhufantasia, jonka kertojina toimivat ihmisten ohessa koirat ja kummitukset. Kaiken keskiössä on ihmeellinen kuilu, joka kätkee arvoituksen - tai sitten ei.

Kirjassa ei paljon selitellä vaan kyseessä on aika monimutkaisesti kerrottu jännitystarina, jonka parissa joutuu kyllä käyttämään aivojaan jos meinaa pysyä kyydissä. Sen verran paljon hahmoja on, eikä aina ole ihan selvää kuka on kertojana tai mitä tapahtuu.

Mielenkiintoista luettavaa vaikka ehkä vähän omaan nokkeluuteensa kompastuukin.

Neljä ruumista kuilun pohjalla.

lauantai 6. toukokuuta 2017

H.G. Wells: Kun Nukkuja Herää

H.G. Wellsin kirja Kun Nukkuja Herää on jonkinlaisessa scifin perusteoksen maineessa, eikä kenties syyttä. Kirja on kirjoitettu 1899 ja siinä fantasioidaan vuoden 2100 tulevaisuudesta tavalla, joka varmasti oli kirjan ilmestymisen aikoihin ihmetystä herättävä.

Nykyaikana luettuna tulevaisuuden visiot vaikuttava auttamattoman kesyiltä. Vaikka kirjan tulevaisuuteen on vielä pitkä matka, ollaan jo monin tavoin paljon huimemmissa sfääreissä niin teknologian kuin yhteiskunnankin osalta. Siinä valossa kirja ei herätä juurikaan ihmestyksen tunteita, mutta muuten se on melko kiinnostavaa luettavaa.

Uskallan väittää, että kovin harva samaan aikaan kirjoitettu kirja tuntuu kieleltään ja tarinaltaan niin nykyaikaiselta. Kirjaa lukiessa olisi helppo ajatella sen olevan kirjoitettu esimerkiksi 1960-luvulla, joten jonkinlaisena visionäärinä Wellsiä voi hyvinkin pitää.

Kirjan tarina sen sijaan on auttamatta vanhahtava, jopa hieman tylsä. Tämä tosin johtunee aika paljon siitä yksinkertaisesta syystä, että tämän kirjan tarinaa on sittemmin mukailtu lukemattomia kertoja - olisikin ehkä reilumpaa kutsua noita kirjoja tylsiksi ja tätä jännittäväksi, edelläkävijäksi suorastaan.

Tarina häilyy jossain yhteiskunnallisen kannanoton ja seikkailun välimaastossa, eikä oikein lopulta asetu kumpaankaan uomaan kovin täydellisesti. Sinänsä ihan mukavaa luettavaa, mutta enemmän ehkä kuriositeettiarvoa kuin hyvää kirjallisuutta. Tänään.

Kolme lentoalusta.