H.G. Wellsin kirja Kun Nukkuja Herää on jonkinlaisessa scifin perusteoksen maineessa, eikä kenties syyttä. Kirja on kirjoitettu 1899 ja siinä fantasioidaan vuoden 2100 tulevaisuudesta tavalla, joka varmasti oli kirjan ilmestymisen aikoihin ihmetystä herättävä.
Nykyaikana luettuna tulevaisuuden visiot vaikuttava auttamattoman kesyiltä. Vaikka kirjan tulevaisuuteen on vielä pitkä matka, ollaan jo monin tavoin paljon huimemmissa sfääreissä niin teknologian kuin yhteiskunnankin osalta. Siinä valossa kirja ei herätä juurikaan ihmestyksen tunteita, mutta muuten se on melko kiinnostavaa luettavaa.
Uskallan väittää, että kovin harva samaan aikaan kirjoitettu kirja tuntuu kieleltään ja tarinaltaan niin nykyaikaiselta. Kirjaa lukiessa olisi helppo ajatella sen olevan kirjoitettu esimerkiksi 1960-luvulla, joten jonkinlaisena visionäärinä Wellsiä voi hyvinkin pitää.
Kirjan tarina sen sijaan on auttamatta vanhahtava, jopa hieman tylsä. Tämä tosin johtunee aika paljon siitä yksinkertaisesta syystä, että tämän kirjan tarinaa on sittemmin mukailtu lukemattomia kertoja - olisikin ehkä reilumpaa kutsua noita kirjoja tylsiksi ja tätä jännittäväksi, edelläkävijäksi suorastaan.
Tarina häilyy jossain yhteiskunnallisen kannanoton ja seikkailun välimaastossa, eikä oikein lopulta asetu kumpaankaan uomaan kovin täydellisesti. Sinänsä ihan mukavaa luettavaa, mutta enemmän ehkä kuriositeettiarvoa kuin hyvää kirjallisuutta. Tänään.
Kolme lentoalusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti