Lucilla Lin: Vihreä Maailma

Vihreä Maailma kertoo tulevaisuudesta, jossa ihmiskunta asuttaa muita planeettoja. Ihmiskunta on tuhonnut kotimaailmansa ja siirtynyt siitä säikähtäneenä yltiömäiseen ekologisuuteen. Siirtokunnissa uusilla planeetoilla ei saa syödä eläimiä, ei edes kalastaa, eikä kavejakaan saa vahingoittaa tarpeettomasti. Planeetoilla on kuitenkin muuta elämää, myös saaliseläimiä, joita vastaan siirtokunnat ovat täysin puolustuskyvyttömiä.

Samaan aikaan leviää toisenlainen aatesuunta. Pieni joukko ihmisiä kyseenalaistaa äärimmilleen viedyn pidättäytyvyyden luonnon hyödyntämisessä, ja valmistelee kapinaa kaikkea johtavaa keskusmaailmaa vastaan. Kapinaa toteuttamassa on sekalainen joukko eri tavoin ajattelevia tyyppejä, joista joku on jopa selkeän tuhovimmainen sadisti. Hyvä soppa siis.

Kirja on mielenkiintoinen aiheeltaan, mutta ehkä hieman puisevasti kirjoitettu, jossain määrin pitkästyttävääkin luettavaa. Kyseessä on kirjailijan esikoisteos, joten ehkä tyyli ei ole ihan vielä kypsä; mielenkiinnolla odotankin, kuullaanko tästä henkilöstä lisää.

Kohtuullinen teos, ainakin erilainen. Kolme kukkaa.

Lee Child: Raaka Laki

Jack Reacher mättää taas turpaan, sen mitä ylittämättömiltä pohdinnoiltaan kerkeää. Tällä kertaa juoni on taas vaihteeksi ihan tuubaa, loogiset päättelyt niin poskettomia ettei niitä jaksa edes kelata, ja toiminta ihan sitä samaa mitä aina.

Huono kirja. Yksi laukaus.

Jack Campbell: Urhoollinen

Urhoollinen on Kadonnut Laivasto sarjan kolmas osa. Hohhoijaa, taaskaan ei päästä mihinkään. Laivasto lentelee eestaas, taistelee ja voittaa tietenkin - mutta avaruus on suuri eikä tällä kertaa päästä mihinkään mielenkiintoiseen paikkaan.

Sarjan toistaiseksi tarpeettomin osa. Tämän olisi voinut kuitata kahdella lauseella.

Yksi avaruuslaiva.

Isaac Asimov: Säätiön Alkusoitto

Säätiön Alkusoitto kertoo tarinan varsinaisen Säätiö-sarjan alkupäästä, ennen kuin Säätiötä vielä on olemassakaan. Sen päähenkilönä on Säätiön perustaja Hari Seldon, ja kirjassa seurataan kuinka Seldon kehittelee psykohistoriaansa ja kuinka Säätiölle annetaan ensimmäinen alkusysäys.

Kirja on tarinan osalta ihan mielenkiintoinen ja istuu saagaan loogisesti, vaikka onkin kirjoitettu myöhemmin kuin varsinaiset Säätiö-sarjan perusteokset. Se on Asimoville tyypillisesti melko toteavaa, suoraan kulkevaa ja päätelmäketjuja rakentelevaa pökkelöintiä. Ei mitään suurta kirjallisuutta, mutta saagan osana ihan menevää juttua.

Kolme kummallista sattumaa liikaa.

Philip K. Dick: Oraakkelin Kirja

Jahas. Pää meni taas pyörälle, kiitti Philip. Mutta ei siinä mittää, hiano kirja - ihan kaikista Dickin kirjoista en oo tykännyt, mutta tämä oli kyllä aika hyvä, jotenkin ehjempi kuin jotkut muut ja tarinakin melkein ymmärrettävä.

Paino sanalla melkein.

Leikitellään vaihtoehtoisella todellisuudella, jossa Saksa ja Japani voittivat toisen maailmansodan. USA on tyly paikka alkuperäisväestölle, ja Japanilainen popkulttuuri nostaa hämmentävää päätään - japanilaiset miehittäjät keräilevät vanhaa amerikkalaista krääsää hullun lailla, purukumipakettien kortteja ja jopa pullonkorkkeja. Saksalaiset eivät juurikaan puutu menoon, mutta taustalla on jatkuva pelko Saksan seuraavasta siirrosta.

Kenelläkään ei oikein ole mukavaa. Kansa turvaa Oraakkelin Kirjaan, joka ennustaa tulevaisuutta sopivan itämaisen mystisesti. Paljon isojakin päätöksiä tehdään heittelemällä heiniä pinoon ja tulkitsemalla kuvioita. Lisää sekaannusta aiheuttaa fiktiivinen kirja - scifiä - jossa kuvataan vaihtoehtoista todellisuutta jossa Saksa hävisi sodan. Siis... meidän todellisuuttamme. Niin se Dick taas pyräyttää pyöräytykset ympäri ja saa ihmettelemään kaikkea. Mikä on totta ja mikä ei - no mietipäs sitä.

Hyvin rullaava tarina, loppua kohden himpun sekava toki mutta pitäähän sitä haastetta olla! Neljä väärennettyä halpaa keräilyromuesinettä!