keskiviikko 25. marraskuuta 2020

Kurt Vonnegut: Siniparta

Siniparta kertoo näennäisesti taiteilijasta nimeltä Rabo Karabekian, joka osaa piirtää ja maalata paremmin kuin kukaan muu. Hän päätyy ensin kuvittajaksi ja lopulta yhdeksi uuden taidesuuntauksen perustajista. Tuo taidesuuntaus on Abstrakti Expressionismi, jonka teokset eivät esitä yhtään mitään muuta kuin itseään.

Vaikka kirjassa on välillä komediaa ja se on kirjoitettu todella hersyvästi, on tarinalla kuitenkin vakavampi alavire. Itse tulkitsen sen olevan pohdiskelma vanhenemisesta ja sen myötä elämän merkityksettömyydestä. Mitä mieltä on tavoitella menestystä ja mammonaa, kun kuitenkin vanhenee eikä kykene enää nauttimaan saavutuksistaan? Kirja kertoo myös rikkinäisistä ihmisistä, kuinka kaikki kaipaavat jotain vaikkeivät aina tiedäkään, mitä.

Loistavasti kirjoitettu, mukaansatempaava ja ainakin itselleni ajatuksia herättävä teos. Neljä tahraa kankaalla.

torstai 12. marraskuuta 2020

Marko Annala: Kuutio

Kelpo kirjallisuutta Annalalta. Marko Annala osaa kyllä kirjoittaa, teksti on aika sujuvaa ja miehen näkökulma melko uskottavaa, eikä ihan karmeisiin kliseisiin sorruta. Aika harvinaisen vakaa tyyli ja kerronta miehen tunteiden näkökulmasta, en ainakaan itse muista lukeneeni ihan vastaavaa tilitystä - silti Annala ei sorru nyyhkyilemään eikä esittämään miestä marttyyrinä. Kunhan kertoo.

Kirjan tarina on aika vakava, vaikean lapsen kanssa kipuileva ja eroon päätyvä pariskunta ei tosiaankaan ole mikään ihan hupailun aihe. Matkalla tapahtuu jokunen käänne tai tarinallinen huippukohta, mutta muuten kertomus on sangen arkista. Hetkittäin jopa koskettavaa.

Kertookohan tämä kirja lopulta mitään uutta miehen tunnemaailmasta? No ei varmaan, mutta ihan kiitettävän tarkkaa ja lempeää analyysiä se kylläkin tarjoilee. Loppu vaikuttaa aika hätäiseltä, olisikohan ideat loppuneet ja aikataulut puskeneet hiukka liikaa päälle... 

Kolme huonoa päätöstä.