Siniparta kertoo näennäisesti taiteilijasta nimeltä Rabo Karabekian, joka osaa piirtää ja maalata paremmin kuin kukaan muu. Hän päätyy ensin kuvittajaksi ja lopulta yhdeksi uuden taidesuuntauksen perustajista. Tuo taidesuuntaus on Abstrakti Expressionismi, jonka teokset eivät esitä yhtään mitään muuta kuin itseään.
Vaikka kirjassa on välillä komediaa ja se on kirjoitettu todella hersyvästi, on tarinalla kuitenkin vakavampi alavire. Itse tulkitsen sen olevan pohdiskelma vanhenemisesta ja sen myötä elämän merkityksettömyydestä. Mitä mieltä on tavoitella menestystä ja mammonaa, kun kuitenkin vanhenee eikä kykene enää nauttimaan saavutuksistaan? Kirja kertoo myös rikkinäisistä ihmisistä, kuinka kaikki kaipaavat jotain vaikkeivät aina tiedäkään, mitä.
Loistavasti kirjoitettu, mukaansatempaava ja ainakin itselleni ajatuksia herättävä teos. Neljä tahraa kankaalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti