Mestarien Aamiainen on parasta Vonnegutia, jonkinlainen kirjailijan irrottelu, antaa-mennä-vaan teos. Kirjassa kertojana toimii kirjoittaja itse, joka syntymäpäivälahjakseen itselleen on päättänyt kirjoittaa teoksen, jossa päästää hyvin palvelleet henkilöhahmonsa vapaaksi. Tässä kirjassa kohtaavatkin muutamat Vonnegutin aiemmin käyttämistä henkilöhahmoista sadunomaisessa, täysin pähkähullussa mutta silti jotenkin ihmeellisesti kasassa pysyvässä tarinassa.
Mukana on tietenkin Kilgore Trout, Vonnegutin jonkinlainen alter ego johon on törmätty jo useasti aiemminkin. Trout saa ensimmäistä kertaa elämässään ihailijapostia, ja lähtee kohti Midland Cityä ja siellä pidettävää taidefestivaalia. Tarina saa lisäkierroksia, kun kirjailija itse osallistuu taidefestivaaleilla tapahtumiin peilipintaisten aurinkolasien kätkemänä, 50-vuotispäivänsä kynnyksellä.
Koko homma on yhtä sekamelskaa. En voi olla ihastelematta Vonnegutin taitoa pitää tarina kuitenkin aina jollain tavalla kasassa, vaikka kerronta onkin sirpaleista, yksittäisistä havainnoista koostuvaa lähes tajunnanvirtaa. Tämä kirja on erittäin hauska, paikoin myös surullinen, varsin lempeä ja koko ajan yllättävä. Kirja on myös Vonnegutin itsensä kuvittama.
Täydet viisi töpöhäntäistä koiraa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti