tiistai 22. joulukuuta 2020

Alastair Reynolds: Kuilukaupunki I

 Kuilukaupunki on mukana aika monessa Reynoldsin tarinassa, mutta tässä teoksessa - tai oikeammin teosparissa - se on jokseensakin pääosassa. Kyseessä on erittäin hieno ja elävä kuvaus Kuilukaupungista ja eräistä sen historian merkittävistä ihmisistä ja tapahtumista.

Tanner Mirabel, henkivartija ja sotilas, mokaa operaation pahasti ja lähtee jonkinlaiselle koston ja sovituksen sekaiselle matkalle. Matka vie hänet Kuilukaupunkiin, jossa todellisuus alkaa kuitenkin heittää häränpyllyä. Mikään ei tunnu olevan niin kuin piti, eikä mihinkään - tai kehenkään - voi luottaa.

Kuilukaupunki itse on romahtanut rappiolle mystisen, teknologiaan tarttuvan ruton seurauksena. Kaupungin ja sen elämän kuvaus on toimivaa ja vivahteikasta; tilat ja paikat ja ihmiset on helppo kuvitella mielessään, ja kuvauksen monipuolisuus ja rikkaus on kieltämättä vaikuttavaa.

Tarina on kuitenkin pitkä. Reynoldsilla on taipumus kirjoittaa aika pitkiä opuksia, ja vaikka Kuilukaupunki on jaettu kahteen osaan on kyseessä kuitenkin yksi yksittäinen tarina - ja oikeastaan jonkun verran liian pitkä. Ensimmäinen osa (tai toinen; kyseessä on oikeastaan neljän kirjan muodostama kokonaisuus jonka ensimmäinen ja neljäs teos ovat itsenäisiä mutta samaan aika-avaruuteen sijoittuvia tarinoita) on melkeinpä turha; toisen osan voi lukea sellaisenaan eikä ensimmäisen osan tapahtumista ulkopuolelle jääminen juurikaan häiritse.

Scifin ystäville silti palkitsevaa luettavaa. Reynolds on heittämällä yksi aikamme kovimpi tieteiskirjailijoita. Kolme habitaattia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti