keskiviikko 25. toukokuuta 2022

Douglas Preston & Lincoln Child: Pendergast - Sininen Labyrintti

Erikoisagentti Pendergast on täällä taas. Pendergast, äveriäs eksentrikko joka ratkoo rikoksia FBI:n lukuun omapäisesti toikkaroiden, on tuttu jo useasta teoksesta. Tällä kertaa kyseessä on henkilökohtainen kosto - taas.

Pendergastin ovelle toimitetaan hänen poikansa, kuolleena. Poika oli jonkinlainen lähes yliluonnollinen rikollisnero, mutta niinpä vain ihan tavallinen pahis onnistui tämän kukistamaan. Pendergast lähtee etsimään syyllistä, tietenkin, mutta joutuukin kavalaan ansaan, tietenkin.

Ja lopuksi selviää voittajana, tietenkin.

Tarinan varsinainen juonikuvio on poikkeuksellisen typerä. Kosto sukupolvien takaa tapahtuu niin ylimaallisen monimutkaisesti, ettei koko hommassa ole järjen hiventä. Monenlaista kurjaa kostoa olisi voinut pääpahiksen resursseilla viritellä paljon, paljon yksinkertaisemmin - ja jopa onnistuneesti. Mutta ei, vaan piti viritellä sellainen hämähäkinseitti epävarmoja kikkoja ja kommervenkkejä, että onnistuminen on lähes mahdotonta.

Osaa juonenkäänteistä ei oikeastaan edes yritetä selittää, vaan ne ohitetaan ihan suosiolla. Meh. Liian monimutkaista, can't be bothered.

Kirja on ihan sujuvaa kioskikirjallisuutta, mutta tarinan poskettomuus tekee siitä vähän rasittavaa luettavaa. Samoin tarpeeton pitkittäminen, jahkailevaa selvittelyä eri hahmojen epäkiinnostavista taustoista ja milloin mistäkin jonninjoutavasta.

Ei kovin hyvä, soveltuu ehkä lähinnä unettomuuden hoitoon. Kaksi valaan silmämunaa (jep, niitäkin löytyy tästä kirjasta).

keskiviikko 18. toukokuuta 2022

Naomi Alderman: Voima

Mitä tapahtuisi, jos naiset saisivat yliotteen miehistä olemalla vahvempia, siis ihan fyysisesti näin? Sitä pohditaan tässä kirjassa. Nuoret naiset ympäri maailman saavat yllättäen voiman antaa sähköiskuja halutessaan, jopa kuolettavan voimakkaita. Voima vahvistuu ja leviää myös vanhempiin naisiin, ja yhtäkkiä miehet ovatkin alakynnessä. Mutta mikä muuttuu, vai muuttuuko mikään?

Kirja on hieman pitkä mutta pääosin varsin kiinnostava, erityisesti aiheensa puolesta. Sanoma on melko pessimistinen ja valitettavasti aika uskottavan tuntuinen. Kun naiset huomaavat olevansa vahvoilla ja voivansa tehdä mitä haluavat, he tekevät juuri samoja asioita mitä miehet aiemmin - alistusta, väkivaltaa, kidutusta, murhaa ja niin päin pois. Hohhoijaa. Ei ehkä kaikkein omaperäisin ratkaisu, mutta eipä tuota voi ihan täysin mahdottomana pitää. Ihminen on sellainen, kai.

Kirjassa seurataan muutaman avainhenkilön toimia. Näistä yksi perustaa uskonlahkon toimien sen keulahahmona. Toinen on pikkurikollinen joka nousee suureksi tekijäksi huumediilerinä ja erilaisten hämärähommien junailijana. Sitten on vielä joukko muita, ja enemmän tai vähemmän jokainen paljastuu lopulta aika ikäväksi tyypiksi.

Lopussa kaikki eskaloituu aika äärimmilleen. Niinkuin ihan aikuisten oikeasti.

Erittäin mielenkiintoinen ajatuskoe, tätä voi kyllä suositella. Kolme sähköiskua.

torstai 12. toukokuuta 2022

Kashmeera Lokuge, Hyppe Salmi: Ilmatilaa

Ilmatilaa kertoo parikymppisen tummaihoisen naisen, Shehanin, tarinaa. Shehani on syntyisin Sri Lankasta mutta asunut lähes koko ikänsä suomessa. Nuoren elämä on sitä mitä on, opiskelut ei paljon kiinnosta, yksinäisyys vaivaa ja kun päälle kasataan vielä ulkonäön mukanaan tuomat ulkopuolisuuden tunteet ja silkan rasismin kohtaaminen, on elämä kaukana yksinkertaisesta.

Ilmatilaa on kirjoitettu erittäin luontevasti "nuorisokielellä". Pysyin suurimmaksi osaksi kärryillä vain, koska omaan lähipiiriini kuuluu samanikäinen nuori nainen, joten olen kuullut ison osan puhekielessä käytetyistä termeistä ja loput osasin sujuvasti googlettaa. Puhekieli - ja kirjan kertojaminän ajattelu - on kirjoitettu hyvin uskottavasti suomen ja englannin sekoituksena, jossa englantia käytetään tehosteena lähes joka lauseessa.

Kirja on mielestäni erittäin hyvä ja teki vaikutuksen jopa tällaiseen väsyneeseen setämieheen. Tarina on melko surullinen (loppuu kuitenkin onnellisesti, huh) ja sitä kuljetetaan erittäin luontevasti ja sujuvasti. Yksinäisyyden tunne, rakkauden kaipuu, on vahvasti läsnä koko ajan. Myös päihteiden arkipäiväisyys tekee uskottavuudessaan vaikutuksen, on vaikeaa lukea samanikäisen nuoren tuntien, kuinka helppoa erilaisten huumeiden hankkiminen nykyään on, sen kuin netistä valitsee haluamansa. Nuoren naisen haavoittuvuus tuntuu myös pahalta, lukiessaankin koko ajan pelkää, mitä Shehanille voi tilanteissa tapahtua.

Suosittelen tätä oikeastaan ihan kaikille luettavaksi. Raikas, luonteva ja uskottava kuvaus ihmisen elämästä. Neljä nappia naamariin.

maanantai 9. toukokuuta 2022

Ian McEwan: Kaltaiseni Koneet

"Näin älykkään romaanin ei odottaisi olevan näin hauska." -Observer

Vai niin. No, minun mielestäni tämä kirja ei ollut kovin älykäs eikä lainkaan hauska. Pikemminkin varsin puuduttava lukukokemus.

Kirjan päähenkilö ja kertojaminä hankkii robotin, Aatamin. Robotti on hyvin inhimillinen, sitä on jopa vaikea erottaa ihmisestä. Kirjan tarina kiertyy inhimillisten tunteiden ympärille: mitä tarkoittaa kun robotti - kiistatta kone - sanoo olevansa rakastunut? Tätä pohditaan yli kolmensadan sivun verran, ja vaikka aihe on varsin mielenkiintoinen, ei siitä mielestäni tässä teoksessa saada oikein mitään irti.

Päähenkilö on myös rasittava lapatossu, saamaton vätys ja monella tapaa erinomaisen ärsyttävä hyypiö.

Suosittelen tätä ehkä sellaisille ihmisille joita ei oikeasti kiinnosta scifi lainkaan, siitä ei nimittäin tässä kirjassa ole kysymys, vaan enemmänkin rakkauden (ja tunteiden yleensäkin) loputtomassa, tyhjänpäiväisessä vatvomisessa.

Kaksi nappulaa.

keskiviikko 4. toukokuuta 2022

Hassan Blasim: Kelloja ja Vieraita

Kamala kirja. Ainakin ensimmäinen osa, joka kertoo Isisin kokin apupojasta. Tarina on varsin todentuntuista, ja juurikin sen vuoksi niin karmivaa: tappamista, kiduttamista, raiskaamista ja muuta inhottavaa käsitellään täysin arkipäiväisenä osana normaalia elämää. Ihan kuin täällä kaukaisessa kotimaassani käytäisiin kaupassa - tässä kirjassa katkotaan käsiä ja päitä samaan tahtiin.

Kirjan toinen puolisko kertoo suomeen pakolaisena tulleen kertojahahmon kokemuksia ja kommelluksia. Tämä tarina puolestaan on lähinnä surullinen, meidän suomalaisten rakenteellisen rasismin ja sisäänpäinkääntyneisyyden havainnointia. Ei ehkä mitään uutta auringon alla, mutta kyllä tekisi hyvää suomalaisille katsella vähän ympärilleen ja havainnoida maailman menoa.

Iso maailma. Paljon erilaisia ihmisiä. Ja ihan kaikki vieras ei ole aina vaarallista.

Kolme hämmentynyttä kurkistusta toisten ihmisten elämään.