"Näin älykkään romaanin ei odottaisi olevan näin hauska." -Observer
Vai niin. No, minun mielestäni tämä kirja ei ollut kovin älykäs eikä lainkaan hauska. Pikemminkin varsin puuduttava lukukokemus.
Kirjan päähenkilö ja kertojaminä hankkii robotin, Aatamin. Robotti on hyvin inhimillinen, sitä on jopa vaikea erottaa ihmisestä. Kirjan tarina kiertyy inhimillisten tunteiden ympärille: mitä tarkoittaa kun robotti - kiistatta kone - sanoo olevansa rakastunut? Tätä pohditaan yli kolmensadan sivun verran, ja vaikka aihe on varsin mielenkiintoinen, ei siitä mielestäni tässä teoksessa saada oikein mitään irti.
Päähenkilö on myös rasittava lapatossu, saamaton vätys ja monella tapaa erinomaisen ärsyttävä hyypiö.
Suosittelen tätä ehkä sellaisille ihmisille joita ei oikeasti kiinnosta scifi lainkaan, siitä ei nimittäin tässä kirjassa ole kysymys, vaan enemmänkin rakkauden (ja tunteiden yleensäkin) loputtomassa, tyhjänpäiväisessä vatvomisessa.
Kaksi nappulaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti