Johanna Sinisalo: Ukkoshuilu

Johanna Sinisalo kirjoittaa hyvin, sen pituinen se. No ei ihan sen pituinen se, mutta kyllä on ilo lukea hyvin kirjoitettua kirjaa. Sinisalo on muutenkin mainio kirjoittaja, ja Ukkoshuilu on mielestäni ihan hänen parhaimpiaan.

Kirjassa kuljetaan kahdessa ajassa, muinaisessa Assyriassa sekä nykysuomessa. 600-luvulla ennen ajanlaskun alkua kauppias Joona joutuu kurjaan kiipeliin joka vie aina vain varmemmin kohti tuhoa. Joona pakenee vihollisiaan ja joutuu lopulta myrskyn kouriin - myrskyn, joka nousee kuin kutsuttuna, juuri oikeaan aikaan.

Nykyhetkessä taas meteorologi Leena Lind joutuu yrityskauppojen myötä ensin irtisanotuksi ja sitten nöyryyttävään pestiin heikolla palkalla. Pärjättäv on, joten Leena tekee työtä käskettyä, tasapainoillen pienen lapsensa äitinä ja uraansa takaisin havittelevana ammattilaisena. Leenan työ liittyy säähän, sen ilmiöihin ja ennustamiseen, mutta pikkuhiljaa alkaa käydä selväksi että uudella työnantajalla on muutakin mielessä.

Tämä kirja on erikoinen sekoitus tyylilajeja. Ensin on historiallista seikkailua ja aavistus mystiikkaakin (no ei kyllä kovin paljoa). Sitten on ihmissuhdedraamaa nykyajassa, joka sekin on kohtuullisen sujuvasti kirjoitettua (vaikka aiheena tosi väsynyttä). Sitten sotketaan menneisyyden arvoitukset nykypäivään melkeinpä toimintaseikkailuna, ja lopuksi... no en tiedä, aika erikoinen on loppukin.

Kaikki on kuitenkin kirjoitettu sujuvasti ja luontevasti, missään kohdin ei tule tylsää tai uuvuttavaa oloa. On ilo lukea hyvän kirjailijan tekstiä!

Neljä huilua.

Anne Kovalainen: Ensin Palasivat Linnut

Ensin Palasivat Linnut on Anne Kovalaisen esikoisteos, ja voi hyvät hyttyset miten kovatasoista kerrontaa! 

Maailma on sijoiltaan. Jonkinlainen suuri järistys on myllännyt maailman maat ja mantereet uusiksi, Suomesta on kadonnut noin puolet ilmeisesti jonkinlaiseen vajoamaan. Sähkö on vielä jonkun verran saatavilla, mutta korkeamman tason infrastruktuuri on pahoin hajalla. Ihmisiä on jäljellä melko vähän. Ihmiskunta on taantunut johonkin 1800-luvun lopun paikkeille, agraariseksi yhteiskunnaksi.

Syvällä piilossa armeija on kuitenkin samaan aikaan ottanut teknologisia edistysaskeleita ja osaa naamioitua lähes täysin näkymättömiin. 

Kun uskonlahkomainen porukka, johtajanaan (ehkä hieman yllätyksettömästi) väkivaltainen hullu, nostaa päätään ja jahtaa Sirjaa ja tämän pientä sisarta Sanelmaa, syntyy melkeinpä jännityskirjan tyylinen jännite joka sijoittu hyvin dystooppiseen mutta silti toiveikkaaseen, toimivaan yhteiskuntaan.

Sekoitus ei ole ehkä ihan uusi tai kovin yllättävä, mutta Kovalaisen tyyli ja kerronta on todella, todella vakuuttavaa. Kirja oli ainakin minulle silkkaa ahmittavaa, todella ensiluokkainen löytö. Vaikka tyyliä voisi ehkä kuvailla hieman kikkailevaksi ja hetkittäin jopa väsyttäväksi, kulkee tarina todella hienosti ja luontevasti loppuun saakka. Kirjan voi lukea scifinä, mutta se on paljon enemmänkin joten pelkän luokituksen perusteella ei kannata päättää jättää lukematta.

Toivo ja epätoivo käyvät tässä kirjassa käsi kädessä, eikä helppoja ratkaisuja ole. Täydet viisi hihhulia!

Graeme Simsion: Isätesti

Hudson on - ehkä - autistinen poika. Hänen vanhempansa Rosie ja Don ovat muuttaneet perheen australiaan, jossa Hudson etsii paikkaansa ja itseään. Don, Hudsonin isä, on selkeästi Autistinen, mikä tekee asioista, no, mielenkiintoista.

Autistinen Don joutuu jatkuvasti hankauksiin ympäröivän maailman ja ihmisten kanssa, koska on suoraviivainen ja looginen - mitä suurin osa ihmisistä ei ole. Jos ei osaa oikein luontevasti suhtautua ihmisten tunneperäisiin ajatusmalleihin, on helposti aina väärässä tai tekee tai sanoo jotain, jonka muut kokevat vääräksi.

Kirjaa on hieman erikoista lukea. Tunnen ymmärtäväni Donin ajatusmaailmaa hyvin, en itsekään jaksa juurikaan välittää ihmisten tunteista tai siitä, miten ihmisten kanssa pitäisi käyttäytyä. Asiat asioina. Ja siitäpä sitä sotkua sitten aina seuraa.

Ihan kelpo kirja, mielenkiintoisen erilainen mutta kenties hieman tarpeettoman pitkä. Kolme drinksua.

Luke Smitherd: Kivimies

Kivimies on kivan erilainen scifi-kirja, ja Smitherd itselleni uusi tuttavuus. 

Andy Pointerin elämä muuttuu perinjuurin kummalliseksi, kun yhtäkkiä kotikylän keskustorin paikkeille ilmestyy suurikokoinen kivinen patsas. Ja kun patsas sitten lähtee liikkeelle, jyräten tieltään kaiken, autot, talot ja ihmiset, on kysymyksiä enemmän kuin vastauksia.

Mistä kivimies tuli? Mitä se haluaa? Minne se on menossa? Mitä sitten tapahtuu, kun se pääsee perille?

Kirja on varsin kiinnostavasti kirjoitettu, lähestymistapa on melko erilainen kuin perinteisen tieteiskirjan jossa kivimiestä pohdittaisiin, kuvailtaisiin ja analysoitaisiin helposti uuvuttavuuteen saakka. Nyt fokus on selkeästi henkilöhahmoissa, ja vaikka kivimies - ja myöhemmin kivimiehet - onkin kaiken ytimessä, ei se kuitenkaan ole kerronnassa ainoa elementti.

Kirja on hetkittäin melkeinpä hieman pitkäveteinen, mutta oikeastaan se kuuluu asiaan. Kun Andy päätyy julkkikseksi ja saa huimat määrät rahaa ja kuuluisuutta vain satuttuaan olemaan jossain paikassa sopivaan aikaan, luulisi elon olevan yhtä juhlaa, mutta näin ei kuitenkaan ole. Andy kipuilee elämänsä merkityksen kanssa, eikä millään tunnu olevan mitään tarkoitusta tai päämäärää. Tästä kerrotaan osuvasti ja taiten, eikä edes tylsistymisestä tule tylsää vaan kirja on loppuun saakka varsin hyvin toimivaa kerrontaa.

Loppuratkaisu on suorastaan hupaisa.

Neljä puutarhatonttua.

Jack Reacher & Andrew Reacher: Pahaa Verta

Jack Reacher mätkii taas, huonosti ja tylsimmillään.

Jotkut Jack Reacher kirjoista ovat kohtuullisen menevää toimintaa, mutta nyt kyseessä on kyllä aikamoinen pohjanoteeraus. Tarina on heikko, kerronta ihan silkkaa paskaa ja koko homma tuntuu jo aikaisemmin hylätyistä hukkapaloista kasatulta jämäkkeeltä.

Ei voi suositella. Ehkä jos vessapaperi loppuu, tämän sivuille on jotain käyttöä, mutta lukemaan ei kyllä kannata ruveta. Nolla mitään.