Kivimies on kivan erilainen scifi-kirja, ja Smitherd itselleni uusi tuttavuus.
Andy Pointerin elämä muuttuu perinjuurin kummalliseksi, kun yhtäkkiä kotikylän keskustorin paikkeille ilmestyy suurikokoinen kivinen patsas. Ja kun patsas sitten lähtee liikkeelle, jyräten tieltään kaiken, autot, talot ja ihmiset, on kysymyksiä enemmän kuin vastauksia.
Mistä kivimies tuli? Mitä se haluaa? Minne se on menossa? Mitä sitten tapahtuu, kun se pääsee perille?
Kirja on varsin kiinnostavasti kirjoitettu, lähestymistapa on melko erilainen kuin perinteisen tieteiskirjan jossa kivimiestä pohdittaisiin, kuvailtaisiin ja analysoitaisiin helposti uuvuttavuuteen saakka. Nyt fokus on selkeästi henkilöhahmoissa, ja vaikka kivimies - ja myöhemmin kivimiehet - onkin kaiken ytimessä, ei se kuitenkaan ole kerronnassa ainoa elementti.
Kirja on hetkittäin melkeinpä hieman pitkäveteinen, mutta oikeastaan se kuuluu asiaan. Kun Andy päätyy julkkikseksi ja saa huimat määrät rahaa ja kuuluisuutta vain satuttuaan olemaan jossain paikassa sopivaan aikaan, luulisi elon olevan yhtä juhlaa, mutta näin ei kuitenkaan ole. Andy kipuilee elämänsä merkityksen kanssa, eikä millään tunnu olevan mitään tarkoitusta tai päämäärää. Tästä kerrotaan osuvasti ja taiten, eikä edes tylsistymisestä tule tylsää vaan kirja on loppuun saakka varsin hyvin toimivaa kerrontaa.
Loppuratkaisu on suorastaan hupaisa.
Neljä puutarhatonttua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti