Ensin Palasivat Linnut on Anne Kovalaisen esikoisteos, ja voi hyvät hyttyset miten kovatasoista kerrontaa!
Maailma on sijoiltaan. Jonkinlainen suuri järistys on myllännyt maailman maat ja mantereet uusiksi, Suomesta on kadonnut noin puolet ilmeisesti jonkinlaiseen vajoamaan. Sähkö on vielä jonkun verran saatavilla, mutta korkeamman tason infrastruktuuri on pahoin hajalla. Ihmisiä on jäljellä melko vähän. Ihmiskunta on taantunut johonkin 1800-luvun lopun paikkeille, agraariseksi yhteiskunnaksi.
Syvällä piilossa armeija on kuitenkin samaan aikaan ottanut teknologisia edistysaskeleita ja osaa naamioitua lähes täysin näkymättömiin.
Kun uskonlahkomainen porukka, johtajanaan (ehkä hieman yllätyksettömästi) väkivaltainen hullu, nostaa päätään ja jahtaa Sirjaa ja tämän pientä sisarta Sanelmaa, syntyy melkeinpä jännityskirjan tyylinen jännite joka sijoittu hyvin dystooppiseen mutta silti toiveikkaaseen, toimivaan yhteiskuntaan.
Sekoitus ei ole ehkä ihan uusi tai kovin yllättävä, mutta Kovalaisen tyyli ja kerronta on todella, todella vakuuttavaa. Kirja oli ainakin minulle silkkaa ahmittavaa, todella ensiluokkainen löytö. Vaikka tyyliä voisi ehkä kuvailla hieman kikkailevaksi ja hetkittäin jopa väsyttäväksi, kulkee tarina todella hienosti ja luontevasti loppuun saakka. Kirjan voi lukea scifinä, mutta se on paljon enemmänkin joten pelkän luokituksen perusteella ei kannata päättää jättää lukematta.
Toivo ja epätoivo käyvät tässä kirjassa käsi kädessä, eikä helppoja ratkaisuja ole. Täydet viisi hihhulia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti