Seuraa syvällinen luento kirjallisuudesta: On mahdollista kirjoittaa heppoisesti, kirjallisesti vähin ansioin mutta silti kiinnostava tarina. On myös mahdollista kirjoittaa yhdentekevä tarina joka on kuitenkin niin hienosti kirjoitettu, että sitä on mukava lukea. Ja sitten on Gordon R. Dickson, joka kirjoittaa tylsää tarinaa huonosti.
Älä lue tätä kirjaa, hukkaan menee aikasi. Aamen. Yksi tähti.
keskiviikko 28. marraskuuta 2018
torstai 22. marraskuuta 2018
Simon Ings: Rautakalan Kaupunki
Simon Ings on kirjoittanut muutaman aika tiukan Scifi-teoksen. Näissä on kovan tieteiskirjallisuuden lisäksi kyberpunk-tyylisiä viittauksia, jossain määrin dystooppista maailmankuvaa ja Blade Runner -tunnelmaa. Rautakalan Kaupunkin on hänen tuotannossaan varsin erilainen teos, eikä pelkästään hyvässä.
Kirja kertoo kaupungista joka on olemassa jotenkin omassa todellisuudessaan. Kapunki toimii taikuuden ja taiteen voimin, mutta viime aikoina näihin liittyvät rituaalit eivät ole enää tehonneet niin kuin ennen. Taiteilijat yrittävät selvittää muinaisia rituaaleja, josko niiden pariin palaaminen toimisi paremmin. Samaan aikaan kaupunki rapistuu ja eriskummalliset, mustiin pukeutuneet naiset valtaavat alaa.
Kirjassa ei suoraan sanoen tunnu olevan päätä eikä häntää, itse en ainakaan tajunnut - enkä tajua vieläkään - mistä siinä on kysymys. Jotenkin ehkä yritetään kertoa rajallisessa maailmassa elämisestä, mutta kaikenlainen sekoilu vie tarinaa vähän väliä eri suuntiin, eikä mitään punaista lankaa tunnu syntyvän. Kirjan loppukin on vain... loppu. Mitään ei selviä, mitään ei oikeastaan edes tapahdu, mitä nyt päähenkilö havaitsee toistavansa samaa kaavaa kuin isänsä, ja se siitä.
Ehkä olen vain tylsä, mutta en pidä tällaisesta kirjallisuudesta lainkaan. Yksi kala.
Kirja kertoo kaupungista joka on olemassa jotenkin omassa todellisuudessaan. Kapunki toimii taikuuden ja taiteen voimin, mutta viime aikoina näihin liittyvät rituaalit eivät ole enää tehonneet niin kuin ennen. Taiteilijat yrittävät selvittää muinaisia rituaaleja, josko niiden pariin palaaminen toimisi paremmin. Samaan aikaan kaupunki rapistuu ja eriskummalliset, mustiin pukeutuneet naiset valtaavat alaa.
Kirjassa ei suoraan sanoen tunnu olevan päätä eikä häntää, itse en ainakaan tajunnut - enkä tajua vieläkään - mistä siinä on kysymys. Jotenkin ehkä yritetään kertoa rajallisessa maailmassa elämisestä, mutta kaikenlainen sekoilu vie tarinaa vähän väliä eri suuntiin, eikä mitään punaista lankaa tunnu syntyvän. Kirjan loppukin on vain... loppu. Mitään ei selviä, mitään ei oikeastaan edes tapahdu, mitä nyt päähenkilö havaitsee toistavansa samaa kaavaa kuin isänsä, ja se siitä.
Ehkä olen vain tylsä, mutta en pidä tällaisesta kirjallisuudesta lainkaan. Yksi kala.
torstai 15. marraskuuta 2018
Robert Harris: Kolmannen Valtakunnan Salaisuus
Kolmannen Valtakunnan Salaisuus kertoo toisenlaisesta maailmasta, jossa Hitler onnistui kahinoissaan ja Natsisaksa on voimissaan, kattaen lähes koko Euroopan alueen. Kirjan päähenkilö on Poliisi joka saa tutkittavakseen kuolemantapauksen, joka vaikuttaa aluksi melko tavanomaiselta itsemurhalta tai tapaturmalta. Tutkimukset kuitenkin avaavat melkoisen matopurkin ja leviävät aina valtakunnan ylimpiin johtohahmoihin saakka, kunnes lopulta alkaa paljastua kammottavia totuuksia.
Kirja on kirjoitettu aluksi dekkarina, ja sellaisena se pysyykin aika pitkälle. Harris kuljettaa tarinaa vaivihkaa kohden kirjan lopullista muotoa, jossa Saksalaisessa totuudessa eläneille alkaakin valjeta asioiden oikea laita, eikä totuus ole mukavaa - tai helppoa.
Tästä kirjasta on vaikea kertoa paljoa ilman, että tulisi paljastaneeksi juonesta liikaa. Sanottakoon sen verran, että kyseessä on mielestäni erittäin hyvä kirja; hienosti rakennettu tarina ja hyvin kuljetettu juoni. Paikoitellen teos on ehkä hieman pitkäpiimäinen, mutta loppua kohden jännitys kohoaa tasaisesti saavuttaen aikamoiset mittasuhteet.
Suositeltavaa luettavaa, varsinkin, jos historia kiinnostaa. Viisi kunniamerkkiä.
Kirja on kirjoitettu aluksi dekkarina, ja sellaisena se pysyykin aika pitkälle. Harris kuljettaa tarinaa vaivihkaa kohden kirjan lopullista muotoa, jossa Saksalaisessa totuudessa eläneille alkaakin valjeta asioiden oikea laita, eikä totuus ole mukavaa - tai helppoa.
Tästä kirjasta on vaikea kertoa paljoa ilman, että tulisi paljastaneeksi juonesta liikaa. Sanottakoon sen verran, että kyseessä on mielestäni erittäin hyvä kirja; hienosti rakennettu tarina ja hyvin kuljetettu juoni. Paikoitellen teos on ehkä hieman pitkäpiimäinen, mutta loppua kohden jännitys kohoaa tasaisesti saavuttaen aikamoiset mittasuhteet.
Suositeltavaa luettavaa, varsinkin, jos historia kiinnostaa. Viisi kunniamerkkiä.
perjantai 9. marraskuuta 2018
Robin Cook: Mutantti
Hmmmmnjooo… Mitäköhän tästä nyt keksisi veistellä. Robin Cook kirjoittaa oman tyylinsä mukaista kirjaa joka on täynnä "jännitystä" (joka ei ole kovin jännittävää koska siihen ei liity oikeastaan yhtään yllätysmomenttia, vaan kaiken voi arvata jos on ikinä lukenut yhtään mitään) ja "kiinnostavia" henkilöitä (jotka ovat tasan täydellisen pahvisia hahmoja, kliseiden tynnyrin pohjasakasta muotoiltua muovista huttua), ja nippelitietoa virtaa tuutin täydeltä jotta saadaan uskottavuutta taustatyön huolellisuuden suhteen.
Kyllähän tämän lukee ennen kuin työntää nuppineuloja kynsiensä alle, mutta kolme varttia lukemisen jälkeen en kyllä muista kirjasta juurikaan mitään. Ehkä unilääkkeeksi?
Kaksi lääketieteellistä koetta.
Kyllähän tämän lukee ennen kuin työntää nuppineuloja kynsiensä alle, mutta kolme varttia lukemisen jälkeen en kyllä muista kirjasta juurikaan mitään. Ehkä unilääkkeeksi?
Kaksi lääketieteellistä koetta.
torstai 1. marraskuuta 2018
Ilkka Remes: Pääkallokehrääjä
Ilkka Remes osaa kyllä jännärikirjat. Pääkallokehrääjä on Remeksen ensimmäinen omaa lajiaan, ja on kyllä edelleen yksi Remeksen parhaita kirjoja, ainakin omasta mielestäni.
Kirjassa eletään vaihtoehtoista - mutta jossain määrin mahdollista - todellisuutta, jossa Neuvostoliitto onnistui 1944 miehittämään Suomen. Syntyi Suomen Demokraattinen Tasavalta, Neuvostoliiton alusmaa joka tottelee nöyrästi ja tekee juuri niin kuin käsketään. Suomi toimii niin propaganda kuin puolustusvoimienkin osalta puskurivyöhykkeenä länttä vastaan.
Joukko isänmaallishenkisiä Suomalaisia kyhää kasaan villin juonen, jolla Neuvostoliitto pakotettaisiin myöntämään Suomelle itsenäisyys. Syntyy kilpajuoksu varastettujen ydinaseiden, kidnapattujen tutkijoiden ja Neuvostoliiton erikoisjoukkojen kesken - voittaja saa kaiken, häviäjä pyyhitään historiasta. Kuinka käy Suomen?
No, lyhyesti tiivistettynä tarina kuulosta ihan pähkähölmöltä ja niin se tavallaan onkin. Remes kuitenkin kuljettaa tarinaa poikkeuksellisen luontevasti. Tarinaan on helppo heittäytyä mukaan, teksti rullaa ja tapahtumien rytmitys on tiukempi kuin rumpukoneella väännetty itäsaksalainen teknobiitti. Kukaan ei ole yli-ihminen, mitään liian hulluja koukeroita ei kehitellä eikä juonen käänteitä ole ollenkaan vaikea uskoa, ainakaan koko aikaa.
Erittäin hyvää jännittelyä, suositeltavaa luettavaa kaikille kevyen viihteen ja jännityksen ystäville. Pistetään piruuksissaan täydet viisi ydinräjähdystä!
Kirjassa eletään vaihtoehtoista - mutta jossain määrin mahdollista - todellisuutta, jossa Neuvostoliitto onnistui 1944 miehittämään Suomen. Syntyi Suomen Demokraattinen Tasavalta, Neuvostoliiton alusmaa joka tottelee nöyrästi ja tekee juuri niin kuin käsketään. Suomi toimii niin propaganda kuin puolustusvoimienkin osalta puskurivyöhykkeenä länttä vastaan.
Joukko isänmaallishenkisiä Suomalaisia kyhää kasaan villin juonen, jolla Neuvostoliitto pakotettaisiin myöntämään Suomelle itsenäisyys. Syntyy kilpajuoksu varastettujen ydinaseiden, kidnapattujen tutkijoiden ja Neuvostoliiton erikoisjoukkojen kesken - voittaja saa kaiken, häviäjä pyyhitään historiasta. Kuinka käy Suomen?
No, lyhyesti tiivistettynä tarina kuulosta ihan pähkähölmöltä ja niin se tavallaan onkin. Remes kuitenkin kuljettaa tarinaa poikkeuksellisen luontevasti. Tarinaan on helppo heittäytyä mukaan, teksti rullaa ja tapahtumien rytmitys on tiukempi kuin rumpukoneella väännetty itäsaksalainen teknobiitti. Kukaan ei ole yli-ihminen, mitään liian hulluja koukeroita ei kehitellä eikä juonen käänteitä ole ollenkaan vaikea uskoa, ainakaan koko aikaa.
Erittäin hyvää jännittelyä, suositeltavaa luettavaa kaikille kevyen viihteen ja jännityksen ystäville. Pistetään piruuksissaan täydet viisi ydinräjähdystä!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)