Alastair Reynolds: Poseidonin Lapset

 Poseidonin Lapset on samannimisen trilogian päätösosa, ja suoraa jatkoa teokselle Terästuulen Yllä. Se seuraa jälleen Akinyan suvun seikkailuja, tällä kertaa alkaen toiselta taivaankappaleelta. Kymmenien valovuosien takaa saadaan viesti Chikulta (joka on edellisen teoksen päähahmoja): "Lähettäkää Ndege".

Miksi juuri Ndege? Tämä on jo vanha ja raihnainen, joten matkaan lähtee hänen tyttärensä Goma. Goman matka vie avaruuden halki kaukaiseen kohteeseen, jossa odottaa vastaus kaikkia askarruttaneisiin kysymyksiin - tai sitten ei.

Nyt aletaan olla lähempänä Reynoldsin alkupään tuotantoa. Avaruuden mittakaavalla leikkiminen, vuosia ja vuosikymmeniä kestävät matkat ja ajan vääristyminen ovat jälleen suuressa osassa. Myös avaruudessa tapahtuvat taistelut liittyvät tarinaan, joskin aika pienessä määrin. Ja hyvä niin, kyseessä on kuitenkin enemmänkin ekologisena jännityskertomuksena alkunsa saanut kirjasarja.

Kirjassa pohditaan suuria kysymyksiä. Onko tietoisuuden saavuttanut tekoäly oikeammin ihminen? Ja miten sen voi todistaa? Näillä ajatuksilla leikitellään sujuvasti mutta ei mitenkään päälleliimaten. Ensisijaisesti kyseessä on kai kuitenkin seikkailu, ja sellaiseksi erittäin vahva teos.

Loistava päätös trilogialle. Suosittelen ehdottomasti lukemaan kaikki osat ja mielellään oikeassa järjestyksessä. Neljä tunnistamatonta avaruusoliota. 

Alastair Reynolds: Terästuulen Yllä

 Terästuulen Yllä on suoraa jatkoa teokselle Muistoissa Sininen Maa. Tarina jatkuu jonkun verran myöhemmässä ajassa, päähenkilö Chiku Akinya on ensimmäisessä teoksessa esiintyneen Eunice Akinyan tyttärentytär.

Tässä teoksessa avaruusmatkailu on jo kehittynyt pidemmälle kuin ensimmäisessä. Kirjan alku tapahtuu holoaluksessa, valtavan suuressa habitaatissa joka on osa lukuisista samanlaisista aluksista muodostuvaa karavaania, matkalla kauas ennen tutkimattomaan kohteeseen.

Aluksen sisältä löytyy odottamaton yllätys, joka sysää tapahtumat liikkeeseen. Hommaan sekaantuu tekoäly - Mekanismi, jonka motiivit alkavat pikkuhiljaa vaikuttaa kyseenalaisilta.

Reynolds sekoittaa taas konsepteja eri teoksistaan. Useassa kirjassa esiintyvä Timanttivyö koostuu lukuisista habitaateista, jotka voisivat aivan hyvin olla tässä kirjassa esiintyviä holoaluksia. Tätä ei kerrota mitenkään selvästi, mutta sellainen vaikutelma kuitenkin syntyy. Reynolds ikään kuin kertoo aiemmin kirjoittamissaan teoksissa esiintyvän tulevaisuuden historiaa, erittäin ovelasti ja hienovaraisesti.

Itse kirja on taattua seikkailua huimissa etäisyyksissä, avaruudessa ja planeetoilla. Neljä elefanttia.