Christian Rönnbacka: Henna Björk - Hydra

Henna Björk on Rönnbackan toinen päähahmo, hupaisan Porvoon poliisin Antti Hautalehdon ohella. Björk on selkeästi tiukempi ja vähemmän hupityyppi, ja seikkailee enemmän kansainvälisen rikollisuuden ja vakoilun parissa.

Tällä kertaa Ruotsissa on soppa kiehumassa yli. Joku tekee sabotaasi-iskuja ydinvoimaloihin ja vesilaitoksiin, sekä muuhun tärkeään infrastruktuuriin. Samaan aikaan kartalta katoaa mies, jonka tiedetään myyneen salaisuuksia Venäjälle.

Björk ja supon ylitarkastaja Rautiainen saavat hepusta vihiä ja lähtevät salakuljettamaan tätä Suomen puolelle. Juoni on kommervenkikäs ja täysin älytön, mutta hyvää toimintaa siitä toki irtoaa. Venäläisetkin sotkeutuvat kuvioihin, ja välillä käydään rajaseudulla aika tiukkaakin vääntöä.

Rönnbacka kirjoittaa näitä Björk-kirjoja hieman eri tavalla kuin Hautalehtoja, mutta kuitenkin omaan tunnistettavaan tyyliinsä. Tässä kirjassa asiat kerrotaan pääsääntöisesti eri henkilöiden näkövinkkelistä vuorotellen, varsin lyhyinä kappaleina. Kappaleiden vaihtuessa voi melkein nähdä mielessään nopeatempoisen elokuvan tai sarjan vaihtuvat kohtaukset. Mutta tarina kulkee silti, eikä sitä turhalla pitkittämisellä sen kummemmaksi olisi varmaankaan saatu.

Lopun rymistely ja kaahaus on hieman ehkä tarpeetonta "amerikkaa", eikä kirjan juonikuvio ole kovin vakuuttava. Muuten ihan kelpo jännäri luettavaksi. Kolme irtojalkaa.

Bazar kustannus: Christian Rönnbacka: Henna Björk - Hydra

Christian Rönnbacka: Armoton

Huulta heittävät Porvoon poliisit ratsastavat jälleen, mutta tällä kertaa tunnelma on hieman erilainen.

Hautalehto Porvoon poliisista päivää. Tällä kertaa kylillä tapahtuu outoja: itsemurhia ja tuhotöitä. Hautalehdolla ja muilla pollareilla on myös omat ongelmansa, joten läppä ei lennä ihan entiseen tapaan. Pankinjohtajan kanssa käydään toki saaressa saunomassa, mutta muuten kaikki ei ole pelkästään hyvin. Uutta verta tosin saadaan riveihin, uusi henkilöhahmo on melko pienessä roolissa aluksi mutta eiköhän tästä tule ihan hyvä lisäys porukkaan.

Pikkuhiljaa auki kelautuva tarina on aika inha. Sen selvittämisessä poliisit ovat koko ajan askeleen verran jäljessä, ja lopulta rikoksen paljastaakin joku ihan muu.

Kirja on tunnelmaltaan ehkä vähän totisempi kuin monet muut Hautalehto-tarinat. Tarinan pahis on myös oikesti aikamoisen ikävä kaveri olematta silti kansainvälinen suurrikollinen. Helppoa luettavaa, sujuvaa menoa ja mikäs siinä. Paha tästä on paljoa sanoa pilaamatta yllätyksiä. Kolme polliisia.

Marco Vichi: Kuolema Firenzessä

Marco Vichi on itselleni aiemmin tuntematon kirjailija, mutta oikein kiva löytö. Kuolema Firenzessä on hyvä dekkari, vaikkei tarinanana ehkä mitenkään kovin positiivinen.

Tarin alkaa kun metsästä löytyy kuolleen pikkupojan ruumis. Käy ilmi, että poikaa on raiskattu joukolla. Voiko kammottavampaa rikosta ollakaan? Komisario Bordelli ryhtyy etsimään syyllisiä, mutta mitään kunnollisia johtolankoja ei ole, homma ei etene. Lopulta epäiltyjä alkaa kuitenkin löytyä, mutta todisteita ei. Bordelli joutuu pohtimaan tosissaan myös oman moraalinsa kestävyyttä. 

Bordelli on poikkeuksellisen aidon tuntuinen dekkarihahmo. Yleensä henkilöt ovat aika yksiulotteisia ja pahvisia, mutta Bordellissa on kyllä jotain. Vaikka hän onkin pääosin aika kliseinen "kova mutta oikeudenmukainen" poliisi, on hänessä selvästi syvyyttä ja pohdiskelevuutta, jota ei aina näistä kirjoista löydy. Oikein mukava tuttavuus.

Itse tarina taas on rönsyilevä ja polveileva. Paljon syödään, paljon rakastetaan, ja yksi tulvakin sattuu matkan varrelle. Kirja loppuu erittäin dramaattisesti, harvoin dekkareissa on tällaista lopetusta - mutta kappas vaan, tämähän onkin jatkotarinan ensimmäinen osa! Äkkiä varaamaan seuraava!

Neljä kumisaapasta. Oikein mainio dekkari vähän toisenlaisella otteella. 

Aviador: Marco Vichi - Kuolema Firenzessä

Mia Myllymäki: Väkevä Mieli

Löysin tämän kirjan scifi-hyllystä, mutta kovin hatara linkki mielestäni tuohon genreen on. Joo kyllä, jossain tulevaisuudessa ollaan, mutta lähinnä kyse on draamasta ja ihmissuhteista.

Eipä siinä mitään, voihan niistäkin kirjoittaa. Itse en ihan kauheasti tästä kirjasta innostunut, tarina on mielestäni hieman tarpeettoman pitkä ja henkilöhahmot varsin ohuita. On ehkä tarkoituksella jätetty kertomatta ympäröivästä todellisuudesta, missä mennään ja mitä on tapahtunut, mutta jotenkin pieni taustoitus olisi ehkä auttanut ymmärtämään näiden ihmisten ajatuksia ja toimintaa. Nyt ne vaikuttavat varsin puupäisiltä.

Kirjan keskeisenä hahmona on Kefa, opiskelunsa päättänyt nuori nainen, joka rakastuu veljeksiin, vuoronperään kumpaankin, ja siinäpä sitä soppaa. Samalla taustalla tapahtuu jotain hieman outoa paikallisessa sairaalassa, mutta siihen saadaan selkeyttä vasta aivan kirjan lopussa. Välissä käsitellään hevosia ja ihmetellään outoja kuolemantapauksia, joille ei kuitenkaan juurikaan anneta palstatilaa.

Vähän sekava ja hieman pitkän kaavan kautta kirjoitettu tarina. Kaksi hevosta omalta osaltani, ei varsinaisesti jatkoon, mutta jotakuta muuta voisi varmasti kiinnostaa eri tavalla.

Osuuskumma: Väkevä Mieli