Hmmmmnjooo… Mitäköhän tästä nyt keksisi veistellä. Robin Cook kirjoittaa oman tyylinsä mukaista kirjaa joka on täynnä "jännitystä" (joka ei ole kovin jännittävää koska siihen ei liity oikeastaan yhtään yllätysmomenttia, vaan kaiken voi arvata jos on ikinä lukenut yhtään mitään) ja "kiinnostavia" henkilöitä (jotka ovat tasan täydellisen pahvisia hahmoja, kliseiden tynnyrin pohjasakasta muotoiltua muovista huttua), ja nippelitietoa virtaa tuutin täydeltä jotta saadaan uskottavuutta taustatyön huolellisuuden suhteen.
Kyllähän tämän lukee ennen kuin työntää nuppineuloja kynsiensä alle, mutta kolme varttia lukemisen jälkeen en kyllä muista kirjasta juurikaan mitään. Ehkä unilääkkeeksi?
Kaksi lääketieteellistä koetta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti