torstai 18. helmikuuta 2021

Alastair Reynolds: Lunastuksen Arkki

Ikiaikainen paha on herännyt ja uhkaa... no, kaikkia ja kaikkea. Tällä kertaa on todellakin piru merrassa. Tukahduttajat ovat hereillä ja valmistautuvat tekemään jotain sanoinkuvaamattoman pahaa aivan mielipuolisessa mittakaavassa. 

Resurgamin läheisyydessä avaruudessa piilottelee valoarkki, jolla on hallussaan aseita joiden avulla saattaisi olla mahdollista taistella Tukahduttajia vastaan. Näitä aseita lähtevät nyt tavoittelemaan niin Yhtyneet kuin näistä loikannut soturi Clavain. Aseiden jahtaamiseen sotkeutuvat tahtomattaan myös lukuisat muut henkilöt - ja jokunen sika.

Käynnistyy takaa-ajo avaruudessa, jonka aikana koneiden ja ihmisten kestokykyä koetellaan äärimmilleen. Kuka lopulta saa aseet - ja onko niistä lopulta kuitenkaan mitään apua? Se selvinnee lukemalla tämä liki 800-sivuinen järkäle.

Vaikka kirja on pitkä ja vaikka Reynolds välillä sortuukin jaarittelemaan varsin pitkiä pätkiä, on tarina silti hyvin sujuvaa. Parasta scifiä pitkään aikaan, ja sanoisin jopa Reynoldsin oman tuotannon mittakaavassa myös varsin hyvä teos. Tarinaa avataan vähän kerrallaan, juonenkäänteet paljastuvat pikkuhiljaa ja kokonaisuus pysyy hyvin eheänä, hyvin etenevänä.

Kaikille scifi-diggareille ehdottoman suositeltavaa luettavaa. Neljä valoarkkia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti