Syntax Error on jonkinlainen satiiri nykypäivästä, sosiaalisesta mediasta, huomiotaloudesta ja digi-ihmisen pahoinvoinnista.
Harry S. Turunen, kirjan päähenkilö, on elämäntapavalmentaja jolla ei mene hyvin. Bisnes kuihtuu, nuori heila häipyy ja kaverit kaikkoavat. Ainoa, mikä on mitään, on somessa saatu huomio. Tykkäysten ja jakojen määrää pitää vahdata neuroottisesti, ja häshtägien viljely on lähes tiedettä.
Kirja seuraa Harryn elämän luhistumista ja väärille raiteille suistumista, erilaisin tyylein. Välillä käydään menneisyydessä ruotimassa isäsuhdetta, joka on melko kliseinen. Isä ei puhu eikä pussaa mutta talon rakensi. Hauskoja hetkiä kirjassa on, kun julkkiksista koostuva firman johtokunta kokoustaa ja twiittailee (äxäilee?), on siinä erittäin oivaltavaa huumoria ja kommentointia nykypäivästä.
Kirjan loppupuoli kuvaa Harryn luisua syviin vesiin, ja on jotenkin vähän huonosti tarinaan istuva, mielestäni. Ehkä toisenlainenkin tarina olisi voinut olla, vaikka ymmärränkin mitä tässä tavoitellaan. Tarinan kaari kertoo huomion ja hyväksynnän kaipuusta ja näiden tunteiden hyväksikäyttämisestä. Kuitti on suoraan tämän hetken politiikkaan, ja varsin osuva.
Lainaan tähän otteen kirjasta, koska aihe osuu lähelle omia pohdintojani:
Silloin joskus kun Veikko oli minun ikäiseni, tietämättömyydestä haluttiin eroon, jokaisessa perheessä, jokaisessa kylässä, jokaisessa kaupungissa. Sitä varten opiskeltiin, sitä varten tuijotettiin tv-uutisia. Silloin janottiin sivistystä, kirjaviisautta. Tänään sillä ei tunnu olevan enää mitään merkitystä.
Niinpä. Tätä olen itsekin pohtinut ja surrut.
Kelpo kirja jos ei nyt mitään suurta kirjallisuutta. Kolme twiittiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti