Ei voi muuta kuin todeta, että perhanan hyvä kirja - toimii edelleen.
Dyyni on kirjoitettu jo vuonna 1965! Kirja on kestänyt aikaa erinomaisesti, sen voisi aivan hyvin uskoa olevan kirjoitettu juuri lähivuosina. Yksi selittävä tekijä on, että scifi-kirjoille epätyypilliseen tapaan teknologia ei juurikaan ole esillä tässä kirjassa. Usein vanhoissa scifi-kirjoissa esitelty "tulevaisuuden teknologia" vaikuttaa pitkän ajan jälkeen, no, vanhalta, ja tekee näin kirjoista hieman selkeämmin oman aikansa tuotoksia. Dyynissä näin ei ole, vaan keskiössä ovat ihmiset ja näiden väliset valtasuhteet.
Kirja on oikeastaan enemmän seikkailutarina kuin scifiä. Valtasuvut taistelevat planeetan herruudesta, planeetan, jolla on arvokasta tuotantoa, Rohtoa, jota muut planeetat ostavat. Valtataistelua hämmentää Keisari, josta ei voi olla ihan varma kenen puolelle tämän suosio asettuu, ja Kilta joka valvoo avaruuskuljetuksia.
Oikeastaan kirja on melkoista saippuaoopperaa, mutta scifimäisissä tunnelmissa. Vaikka kirja on pitkä, kulkee tarina hyvin. Kerronta on sujuvaa joskin vähän turhan paljon toistellaan samoja asioita, ja yleisesti ottaen mukavaa luettavaa.
Ekologiset teemat ovat usein tieteiskirjallisuudessa vahvasti läsnä, ja Dyyni on kai jonkinlainen esi-isä genressään. Arvostus on mielestäni ansaittua. Neljä jättiläismatoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti