maanantai 27. maaliskuuta 2017

Ilkka Remes: Kiirastuli

Kiirastuli on jatkoa Ilkka Remeksen edelliselle teokselle, Jäätyvä Helvetti. Kummankin kirjan voi lukea omana teoksenaan, mutta tämän toisen kohdalla aikasempien tapahtumien tunteminen auttaa ymmärtämään tilanteita ja henkilöhahmoja.

Suomi on joutunut luovuttamaan alueitaan Venäjälle taitavasti masinoidun hyökkäyksen seurauksena. Osa näkee tämän miehityksenä, Suomen itsenäisyyden uhkana, osa taas mahdollisuutena. Kirjassa on toiminnan ohella paljon pohdintaa nykyajasta, ja oikeistakin valtasuhteita ja Suomen roolista suurvaltojen välissä. Kenen puoleen voi kääntyä apua tarvitessaan, jos kaikilla osapuolilla on oma lehmä ojassa? Onko piskuinen Suomi vain suurvaltojen heittopussi isommista palkinnoista kisattaessa?

Remes sitoo taas tarinan hienosti ajankuvaan. Tällaisen kirjan teho saattaa heikentyä ajan kuluessa, kun tämänpäiväiset tapahtumat siirtyvät historiaan, mutta juuri nyt tarina on osin järkyttävänkin ajankohtainen. Islamisaatiolla pelottelu, väärennetyt uutiset, suurvaltapoliittiset siirrot maailmankartalla - kaikki nämä löytyvät harva se päivä uutisista. Remes peilaa hienosti ihmisten tuntoja ja ajatuksia ja punoo näistä hurjia visioita.

Tämä kirja on ehkä aavistuksen pohdiskelevampi kuin Jäätyvä Helvetti, jopa paikoitellen hieman puuduttavassa määrin. Haluamme viihdettä! Tarina sinänsä on kuitenkin erittäin hienosti punottu ja piinaavan realistinen, ainakin ajoittain. Hybridisodankäynti, huimat pakolaisiin liittyvät käänteet - joista ei oikein voi tässä kertoa paljastamatta yhtä ehkä karmivimmista juonenkäänteistä - ja internetin sosiaalisen median käyttö ihmisten mielipiteiden manipuloimiseen vaikuttavat kaikki uskottavilta, joskin ehkä - ainakin toivottavasti - hieman liian helpoilta. Toisaalta, ehkä me olemme juuri niin tyhmiä, niin vietävissä?

Mielestäni tämä kirja on hatunnoston arvoinen ajankuva, ja erittäin menevä jännitysnäytelmä. Jotain kuitenkin jää uupumaan. Remes kirjoittaa jälkisanoissa tarinan vielä jatkuvan - kenties tarinan olisi voinut hieman tiivistää, ja lopettaa tähän? Ehkä silloin kirjassa olisi ollut vielä enemmän potkua, vieläkin tiiviimpi tunnelma? Kuka tietää. Itse jään kyllä suurella innolla odottamaan seuraavaa osaa.

Neljä valeuutista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti