Siinä Sivussa on jossain määrin erikoinen tapaus: kirjan tarina ei ole kovin kiinnostava vaan oikeastaan aika jonninjoutava, mutta silti kirja oli varsin miellyttävä lukukokemus. Kuis ny näin?
Siinä Sivussa seuraa kertojaminän kasvamista pikkulapsesta nuoreksi aikuiseksi. Kirjassa ei oikein tapahdu mitään erityistä, kaveri kasvaa, tappelee, ryyppää - tyypillistä Bukowskia siis. Henry - kertoja, Bukowskin ilmeinen omakuva ainakin jossain määrin - on melko tavallinen nuori jolla on hyvin tavallisia ajatuksia. Kuten jokainen nuori, hän tuntee olevansa erilainen ja yksinäinen, ja haaveilee paremmasta tulevaisuudesta.
Henry myös aloittelee kirjoittamista, mikä selvästi viittaa Bukowskin omaan elämään. Taiteilijaelämä, ryyppääminen ja rällääminen on myös vahvasti kuvioissa mukana. Naisten perään haikaillaan, mutta mitään sen kummempaa ei oikein osata tehdä.
Tarina on siis varsin ennalta arvattava eikä erityisen kiinnostava, mutta kerronnassa on kuitenkin jotain kiehtovaa. Ehkä Bukowskin erityislaatuisuus onkin juuri siinä, miten tarina kerrotaan eikä niinkään varsinaisessa juonessa. Itse ainakin pidin tästä kirjasta enemmän kuin olisin etukäteen uskonut.
Neljä nyrkkiä naamaan, ja saman verran olutta perään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti