Juska Salminen toimi HIM-yhtyeen kosketinsoittajana muutaman vuoden. Tämä kirja kertoo tuosta ajasta, ja vähän sen ulkopuoleltakin.
Isossa bändissä soittaminen ei ole pelkästään helppoa, mukana tulee paljon velvollisuuksia. Pitää edustaa, kehittää, kehittyä, jaksaa painaa, aina vaan ja uudestaan. Juska Salminen kertoo tässä kirjassaan nuoruudestaan, kuinka hänestä tuli kosketinsoittaja ja kuinka hän lopulta päätyi HIM-yhtyeeseen. Elo ison, kansainvälisen menestyksen alkuvaiheessa olevan yhtyeen osana oli kuluttavaa, eikä lopulta kestänyt kovin pitkään. Pestin jälkeinen elämä ei myöskään ollut helppoa, mielenterveyden haasteet painoivat miestä - ja olivat kenties myös osasyy HIMin uran päättymiseen.
Juska Salminen kertoo kirjassaan koreilematta matkastaan. Hyviä ja huonoja hetkiä matkalle mahtuu, ja kiertue-elämän taukoamaton paahtaminen käy selväksi. Salminen kertoo kaikesta omin silmin, ja hyvin kohteliaasti - ketään ei dissata eikä erityisemmin syytellä mistään, vaikka joitain hölmöilyjäkin toki vuosien varrelle mahtuu.
Uran jälkeinen kipuilu ja hukassa oleminen on jopa melko raastavaa luettavaa. Entinen rokkitähti spedeilee kännissä ja kamoissa - kuinka tekisikään mieli ottaa tuota nuorta ihmistä korvasta kiinni ja taluttaa pois niin moneen kertaan kuljetulta turhuuksien polulta. Mutta kaipa se polku on itse kuljettava, ennen kuin oikeasti oppii ettei sitä pitkin pääse mihinkään.
Kirja on ihan hauskaa tirkistelyä valtavan tunnetun bändin taipaleen yhden aikakauden osalta. On mukavaa, ettei syyttelevää tai muutenkaan negatiivista sävyä ole lipsunut mukaan. Vaikeaa on ollut, mutta jotenkin on pärjätty ja siitä Juskalle kaikki kunnia, lopulta.
Ihan kelpo bändikirja, jos toki ei mitään uutta kenellekään joka näitä on joskus lukenut. Kolme kaljaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti