Ensimmäinen Harjunpää-romaani vuodelta 1976 on todella vakuuttava teos.
Tämä kirja on erinomainen vastapaino nykyaikaiselle, turboahdetulle toimintajännitysdekkarihömpälle. Kun monella nykykirjailijalla on tarve keksiä mitä hurjempia sarjamurhaajia ja mitä kammottavampia ja monimutkaisempia ja verisiä tapoja murhata ihmisiä, on Harjunpään maailma täysin toista ääripäätä. Rikos on vaatimaton, ihmisten elämät pieniä ja poliisin työ arkista puurtamista. Sattumalla on myös erittäin iso rooli.
Pienuudessa, vähäeleisyydessä on juuri Harjunpään tarinoiden viehätys. Siinä, miten arkinen muuttuu merkitykselliseksi, miten mitättömän pienillä yksityiskohdilla - sattumalla - on lopulta valtava merkitys ihmisten elämissä. Yksikin harha-askel voi vaikuttaa lukemattomien ihmisten tarinoihin.
Joensuu kirjoittaa väkevästi. Henkilöhahmot ovat kertaluokkaa uskottavampia kuin monella muulla kirjailijalla. Ihmisten pienet toiveet, tarpeet ja omituisuudet kuvataan herkästi, sivusta katsoen, ikään kuin varoen vaikuttamasta tarkkailun kohteisiin. Harjunpää itse on kuin tavallisuuden merkkipaalu, niin harmaa ja huomaamaton kuin olla voi, silti erittäin merkittävä osa tarinan kokonaisuudessa. Tarinan, jossa jokainen ihminen on vain yksi ratas, jota ilman kokonaisuutta ei olisi.
Harvinaislaatuinen lukukokemus. Täydet viisi sormenjälkeä. Jos yhtään pidät poliisidekkareista, tätä et voi ohittaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti