Avaruusolioita, ilmeisesti - jiihaa! Aina parasta, paitsi silloin kun ei ole kovin hyvää, niin kuin tässä tapauksessa.
Sokeanäkö on kai jossain mielessä kunnianhimoinen yritelmä kirjoittaa erilaista scifiä, ja erilaista se jossain mielessä onkin. Ei tosin kovin hyvää.
Juoni on aika yksioikoinen: jossain kaukana asustelee ilmeisesti avaruusolioita, ja pieni miehistö lähetetään niitä tutkimaan. Oliot ovat tooooosi erikoisia, niitä on ihan käsittämättömän vaikea ymmärtää eikä minkäänlaista kommunikaatiota oikein saada aikaiseksi. Oliot ovat myös tottakai ylivertaisia, ainakin teknologisesti, ja niitä pitää siis ensisijaisesti pelätä ja jos se ei onnistu niin tuhota.
No joo, perushommaa. Se erilaisuus sitten? No, avaruusaluksen miehistöön kuuluu vampyyri jonka nimi on Jukka. Hohhoijaa. Että olen väsynyt vampyyrijuttuihin. Mikä tahansa aihe, kirja, tv-sarja tai elokuva, mihin liittyy vampyyrit edes etäisenä muistona, on auttamatta paskaa. En jaksa.
Kirja on myös kirjoitettu aika vaikeaselkoisesti. Ontuvaa pseudofilosofista pohdintaa ja täysin tarpeettomia takaumajaksoja, erittäin sekavasti tyyliteltynä. Varsin raskasta luettavaa.
Joten, melkein tavallinen scifi-seikkailu joka on kirjoitettu aika sekavasti ja pilattu vampyyriskeidalla. Roskikseen. Yksi örkki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti