Meret ovat saastuneet niin pitkälle, että veden pintaa peittää ohuenohut kalvo partikkeleita. Tämä kalvo estää veden haihtumisen, eikä sadepilviä pääse siis enää muodostumaan. Seuraa maailmanlaajuinen kuivuus, kenties elämän tuhoon saakka.
Ballardin kirjan alkuasetelma on kiinnostava, ja kirja lähestyy sitä aika omintakeisesti. Ei ollakaan heti ensimmäiseksi taistelemassa (myöhemmin kyllä mutta se on sivujuonne), eikä yksinäinen sankari ole ainoa joka tietää miten kaikki ongelmat voi ratkaista. Ei, tällä kertaa tilanne on todella lohduton - kaikki tulevat kuolemaan.
Kirja on kirjoitettu tohtori Ransomin kautta. Hän pakenee kuivuutta miljoonien muiden tapaan rannikolle, ja yhä edemmäs vetäytyvän vesirajan perässä pitkin entistä merenpohjaa. Lopulta vesi on vetäytynyt niin kauas, että siitä on taisteltava - tai paettava sisämaahan, jossa todennäköisesti odottaa vain kuivuus.
Kirjasta jäi aika erikoinen olo. Toisaalta aihe on kiinnostava ja oli todella mukavaa, että sitä käsiteltiin muulla tavoin kuin action-seikkailuna. Toisaalta taas kirjassa ei oikein ollut mitään pointtia. Tohtori Ransom vain haapuilee ystävineen veden perässä ja... ja mitä? Ei mitään.
Toisaalta, sellaista se elämä taitaa muutenkin olla. Kolme kuivunutta raatoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti