En pidä Zombi-jutuista yhtään, tämän kirjan lainasin puolivahingossa kirjastosta kun tässä nyt yritän löytää uusia kirjailijoita. Olikin yllättäen melko positiivinen kokemus, ohhoh! Niin sitä voi yllättyä joskus hyvässäkin mielessä :-)
Miltä tuntuu olla Zombi? Sitäpä ei ole aiemmin paljon pohdiskeltu, mutta nyt on. Kirjan päähahmona on nuori tyttö, Melanie, joka asuu sellissä ja viettää päivänsä tiukasti tuoliin kahlehdittuna, koulua käyden, sotilaiden vahtiessa jatkuvasti. Melanie ei tiedä muusta ja pitää tätä siis ihan normaalina elämänä. Valoa päiviin tuo neiti Justineau, Melanien opettaja, ainoa joka tuntuu kohtelevan oppilaita ihmisinä.
Melanie tiedostaa olevansa jotenkin erilainen, muttei kuitenkaan osaa aivan ymmärtää miten. Kun sitten tukikohtaan hyökätään ja pakomatka alkaa, Melanie alkaa vihdoin hahmottamaan salaisuuttaan - ja omaa itseään.
Melanie on siis jonkinlainen Zombi. Ei kuitenkaan sellainen aivottomasti ympäriinsä örisevä ihmissyöjä (niitäkin kirjassa on) vaan jonkinlainen puoliverinen. Ajattelu ja muutenkin toimintakyky on täysin kunnossa. Ihmisen haju laukaisee kuitenkin Melaniessa suunnattomasti polttavan ruokahalun jonka voi tyydyttää ainoastaan elävä olento.
Kirjassa lähestytään siis zombi-skeneä varsin erilaiselta kulmalta. Yleensähän homma on selvä: toiset ovat zombeja ja toiset lahtaavat näitä minkä kerkeävät. Sitäkin tässä kirjassa tapahtuu, mutta oikeasti mielenkiintoista on lapsen herääminen omaan erikoisuuteensa, ja miten sitä käsitellään. Yllättävää kyllä, jopa zombihuttu on tällä kertaa melkeinpä kiinnostavaa.
Kirjan loppu on myös varsin oivaltava. Isot pisteet siitä, neljä haukkausta pohkeesta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti