Lee Child kirjoittaa Jack Reacherista tällä kertaa veljensä Andrew:n kanssa. Tuloksena on samanlaista turpaanmättämistä kuin aina, mutta ehkä aavistuksen vähemmän umpimielisen tympeästi. Ei tämä vieläkään mitään suurta kirjallisuutta ole, mutta ehkä Reacher-tarinoista parempaa päätä.
Tarina on jälleen kerran sotkuinen ja kelautuu auki Reacherin yli-ihmismäisellä päättelykyvyllä. Ja turpaan lyömisellä. Jälleen kerran pikkukaupungissa tapahtuu kurjia, ja tietenkin juuri siellä mihin Reacher päätyi vain ollakseen omassa rauhassaan. Aika huonosti kaveri valitsee kohteensa kun joka kerta joutuu kaikenlaisiin salajuoniin mukaan.
Tällä kertaa tarinassa ovat mukana niin Venäläiset kuin natsitkin, joten turpiin vetäminen tuntuu tavallista perustellummalta. Juonen kommervenkeissä en ihan pysynyt perässä, mutta haitanneeko tuo - lopussa kelmit oli siististi niputettu ja maailma taas pelastettu, joten mitäpä sitä turhia.
Ei ihan niin ala-arvoista soopaa kuin jotkut sarjan kirjat, muttei toki mitään kovin korkeatasoista kirjallisuutta. Työmatkalla tämä menee, tai krapulassa. Kolme natsia nippuun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti