En lapsena koskaan oikein innostunut Tom Sawyerin seikkailuista. Sen sijaan Huckleberry Finn on minun mieleiseni veijari. Olipa kiva lukea tämä taas, monenlaista hauskaa!
Huckleberry Finnin seikkailu kertoo, no Huckleberry Finnistä, pikkupojasta joka haluaa olla vapaa. Kukapa ei haluaisi. Huck päätyy ensin liian fiinistä sijaisperheestä juopon isänsä kanssa viettämään kyseenalaista elämää, ja karkaa lopulta omille teilleen. Mukaan liittyy karannut orja Jim. Yhdessä matka taittuu jokilautalla Mississippi-jokea virran mukana.
Matkan aikana kohdataan huijareina toimivat Herttua ja Kuningas, jotka toki eivät oikeasti ole aatelisia vaan ihan vaan renttuja ja puliveivareita. Myöhemmin Jim, karannut orja, jää kiinni ja aiheuttaa päänvaivaa Huckille. Lopulta Tom Sawyer saapuu kuvioihin ja auttaa - tai kenties sotkee vielä pahemmin asiat.
Kirja on luppoisaa luettavaa. En lapsena tätä lukiessani ehkä osannut oikein arvostaa Mark Twainin kielellistä rikkautta, mutta nyt huomasin paljon pieniä letkautuksia ja sutkauksia siellä täällä, jotka ovat aivan totaalisia herkkupaloja. Tarina myös kulkee mukavasti, usein tuntuu kuin olisi itse kellumassa virran vietävänä vanhan, laiskan joen mukana.
Kielen lisäksi myös ajankuva on maniota. Nykyajan yltäkylläisyydessä elävänä, tavaravuorten varjossa, tuntuu ilahduttavalta lukea miten vähillä asioilla entisaikaan tultiin toimeen.
Ehdottomasti lukusuositus kaikille, jotka ovat joskus olleet lapsia. Neljä maissipiippua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti