Kiduttajan Varjo on Uuden Auringon Kirja -sarjan ensimmäinen osa. Itseltäni taitavat jäädä loput osat lukematta, sen verran pöljä teos on kyseessä.
Kiduttajan oppipoika rakastuu uhriinsa, ja ajetaan sen vuoksi pois kaupungista. Kirjassa seurataan kyseisen kiduttajan - Severian - matkaa, joka on täysin päätön. Heppu pyörii eestaas samoja paikkoja, koheltaa tietämättömyyttään ja kohtaa täysin yhdentekeviä henkilöitä joista yksikään ei ole kiinnostava.
Kirjan "juju" on olevinaan sen kieli. Takakannessa sanotaan näin:
Teos on allegorisen tarinankerronnan taidonnäyte ja tieteiskirjallisuuden kiistaton klassikko.
Höpö höpö. Kirjassa kikkaillaan käyttämällä terminologiaa kuvailemaan asioita, jotka ovat ikään kuin tuttuja mutta joita ei selitetä auki, vaan jätetään lukijan mielikuvituksen varaan. Kirja myös sijoittuu erikoiseen sekamelskaan menneisyyttä ja tulevaisuutta, tarina tapahtuu ikään kuin keskiaikaisessa ympäristössä - ritareita, linnoja, kiltoja ja tietenkin heiveröisiä naikkosia joita pitää koko ajan pelastella ties mistä - mutta pienin, lähes huomaamattomin vihjein selviää, että ollaankin ilmeisesti tulevaisuudessa. Kuussa on asutusta, avaruudessa lienee matkusteltu ja lentureilla lennellään hyvinkin arkisesti.
Kaikki knopit ja kommervenkit toimivat, ja teos on taitavasti kursittu kasaan. Ongelma on, että tarina ei ole erityisen kiinnostava. Severian saa puolestani hortoilla typerästi eestaas vaikka hamaan maailmanloppuun saakka - ei kiinnosta. Tyyppi on tylsä, ja niin ovat sivuhahmotkin, ja koko tarina. Sitä ei mikään määrä kikkailua pelasta.
Turhaa kikkailua tarinan kustannuksella. Kaksi myrkkykasvia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti