Uutta scifiä (ainakin minulle), ja vieläpä hyvää sellaista, jee! Christopher Paolini on minulle tuntematon kirjailija, mutta näemmä kirjoittanut jo jonkin verran. Sen myös huomaa; tämä kirja on varsin kypsän ja toimivan tuntuinen laitos.
Mitä tapahtuu kun ihminen löytää toisen elämänmuodon? Kuinka erikoisia elämänmuotoja universumiin mahtuu? Ja, onko niihin törmääminen hyvä asia - vai kenties äärimmäisen vaarallista?
Näitä pohdiskellaan Tähtien Meressä. Kirjan päähahmo Kira törmää sattumalta muukalaisten esineeseen, ja siitäkös soppa syntyy. Pian ollaankin jo sodassa ainakin yhden ellei useammankin vieraan lajin kanssa. Lopulta koko ihmiskunnan olemassaolo vaikuttaa olevan uhattuna. Paskempi homma.
Kirjassa varsinkin alkupuoli on varsin nautittavaa, hienoa kerrontaa. Vieraita olentoja lähestytään ksenobiologin näkökulmasta, vasta myöhemmin sorrutaan tylsään taisteluun ja ammuskeluun. Mutta jos vieras laji on niin vieras ettei sen kanssa osata kommunikoida, niin miten voitaisiin välttää vaaralliset väärinkäsitykset? Mitä jos jokin yksinkertaisinkin tekemämme asia tulkitaan hyökkäykseksi, emmekä edes itse voi sitä ymmärtää? Valtavan hienoja pohdintoja, ja komeasti kirjoitettua.
Kirjan loppupuolella sorrutaan aika perinteiseen avaruustaisteluun joka on varsin yhdentekevää. Ilmeisesti kyseessä on kirjasarja, joten ehkä jatkossa taas saadaan mielenkiintoisempaa settiä. Joka tapauksessa erittäin hyvä kirja.
Neljä örkkiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti