Kaksipiippuinen Juttu on postuumi kokoelma Mark Twainin aiemmin julkaisemattomia tarinoita. Kirjassa on viitisen tarinaa, melko pitkiä novelleja siis - tai erittäin lyhyitä romaaneja.
Tarinat ovat oikeastaan aika yhdentekeviä, ja niitä on tosi vaikea uskoa Mark Twainin kirjoittamiksi. Lienee syy, miksi näitä ei julkaistu mösjöön omana elinaikana - aina ei voi onnistua. Tekeleissä on mielestäni myös täysin selvää editoinnin tarvetta; ne ovat poskettoman pitkiä, jahkailevia ja tylsiä. Hyvä editori olisi tiivistänyt nämä muutaman sivun mittaisiksi napakoiksi jutuiksi, jolloin jotain voisi olla ollut vielä pelastettavissa. Tällaisenaan turinat ovat oikeastaan aika huonoja.
Reiluuden nimissä sanottakoon, että tarinat ovat ilmeisesti ainakin osin vielä keskeneräisiä, viimeistelemättömiä. Ehkä näistä olisi lisää työstämällä tullut vielä jotain. Tällaisenaan en suosittele kenellekään - ehkä pienenä kuriositeettina Twainin faneille, mutta varaudu maistamaan pettymyksen katkeraa kalkkia.
Yksi salapoliisitarina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti