Sinut on Umayya Abu-Hannan omakohtainen kertomus omasta elämästään Suomessa. Kirja on melko kronologista muistelua ja pohdiskelua, ja varsinkin alkupuoliskollaan hyvin oivaltavaa ja terävää havainnointia suomesta ja suomalaisuudesta, ulkopuolisin silmin.
Jokaiselle tekisi hyvää lukea tämä kirja; miltä näyttää suomalainen käytös täysin toisenlaisesta kulttuurista tulevan ihmisen silmin? No aika oudoltahan se, vaikka meille itsellemme tietenkin kaikki on kovin tavanomaista, luontevaa. Kielimuuri on valtava, ja suomalaisten tavatkin varsin erilaiset kuin arabimaissa. Tuntuu, että kaikki tehdään jotenkin nurinpäin.
Abu-Hanna kirjoittaa välillä hyvinkin teräviä havaintoja, mutta loppua kohden kirja menee ehkä aavistuksen paasaamisen puolelle. Aihe (aiheet) on kyllä tärkeä, mutta Palestiinalaisten kohtelua on suomalaisittain jotenkin hieman vaikea hahmottaa, eikä siitä paasaaminen jaksa ihan hirveästi kiinnostaa. Vaikka varmaankin pitäisi. Liekö vain niin, että kauempana tapahtuvat asiat nyt vaan ovat vaikeampia käsitellä; liian abstrakteja, jotenkin?
En ole itse aiemmin lukenyt Abu-Hannan teoksia enkä juuri seurannut hanta muutenkaan, mutta oma arvostukseni nousi kyllä valtavasti, niin hienosti hän käsittelee vaikeitakin asioita. Kirja on paikoin humoristinen, mutta ei liiaksi; vaikeille asioille voi aina nauraa, mutta nauraminen ei saa estää niiden käsittelyä oikeasti. Tässä tasapainottelussa kirja onnistuu mielestäni valtavan hyvin. Osa pohdinnoista on suorastaan luentoja erilaisuudesta, identiteetistä, maailmankuvan rakentamisesta. Näitä kannattaa todellakin lukea!
Aivan loistava kirja. Suosittelen tätä ihan jokaiselle suomalaiselle, ja muillekin. Neljä liukastumista lumen peittämällä jäällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti