Douglas Adamsin tunnetuin teos on tietenkin mainio Linnunradan Käsikirja Liftareille -sarja; kirjasarja, joka määritteli uusiksi koko hassuttelu-scifin genren. Ja pari muutakin genreä ihan vain aikansa kuluksi.
Sielun Pitka Pimeä Teehetki on jonkinlainen jatkumo Adamsin aikaisemmalle teokselle Dirk Gentlyn Holistinen Etsivätoimisto. Samainen Dirk Gently seikkailee - tai sekoilee - tässäkin kirjassa. Valitettavasti on pakko sanoa, että kirja ei ole kovin hyvä.
Linnunradan käsikirja oli silkkaa ilotulitusta, jatkuvaa hassuttelun ylilyöntien sinfonia. Teehetki taas tuntuu tosi väkinäiseltä, ihan kuin Adams olisi päättänyt osoittaa osaavansa kirjoittaa muutakin kuin hassuttelua, muttei sitten osannutkaan ja jotenkin vain feikkasi koko homman, huonosti. Kirjan kieli poskessa vedetty liioittelu on epäluontevaa ja huonosti rytmitettyä, eikä juonesta tule tolkkua mitenkään. Mahdollisimman "kreisit" hahmot - jumalat ja ihmiset - tuntuvat teennäisesti kehitellyiltä, eikä kirja oikein tunnu osaavan päättää mikä se on, tai miksi.
Eipä voi suositella tätä opusta. Varsinkin, jos tykkäät Linnunradan Käsikirjasta, kannattaa ehkä tämä pettymys jättää väliin ja lukea vaikka käsikirja uudestaan. Kaksi tyhmää jumalaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti