Jopas nyt. Harvoin on näin huijattu olo kirjan luettuaan. En tunne kirjailijaa entuudestaan joten en tiennyt mitä odottaa, kun nappasin tämän opuksen kirjastosta. Heti alussa kirja vei mukanaan; tarina on sopivan omaperäinen (ei nyt ehkä ihan ainutlaatuinen kuitenkaan) ja mukavalla tavalla kirjoitettu. Selkeästi enemmän pohjoismainen kuin amerikkalainen - esim. jokainen nainen ei ole "kaunis mutta älykäs" vaan ihmiset kuvataan aika luontevasti ihmisinä. Taustatarina on myös mielenkiintoinen: menemättä liiaksi yksityiskohtiin, kaikki elektroniikka maan päällä (tai ainakin ruotsissa) on lakannut toimimasta ja ihmiskunta sinnittelee muinaisin keinoin. Maata viljellään, linnoituksia kohennellaan ja kauppareittejä elvytetään. Purjeveneitä, hevosia ja niin päin pois.
Ihan mielenkiintoista. Mielestäni ainaista pyssyn kanssa hosumista paljon kiinnostavampaa onkin juuri tällainen mitäjossittelu ihan arkisilla asioilla. Mitä jos kännykät simahtaisivat huomenna (jee!)? Mitä jos sairaaloiden laitteet lakkaisivat toimimasta (vähemmän jee)? Ja niin päin pois. Kiinnostavaa luettavaa siis!
...paitsi… puolivälin paikkeilla vaihdetaan vaihdetta, ja mennään neljätoistavuotiaiden mielenmaisemaan. Zombeja, vampyyreitä ja avaruusolioita. AARRRGH! Ei voi olla totta, niin hyvä alku ja niin totaalisen, täydellisen, pohjattoman typerä ja epäkiinnostava loppupuolisko. Kylläpä osaa kiinnostaa kun vaelletaan pitkin peltoja ja ammutaan zombeja (no ei oikeasti yhtään).
Miinus neljäsataa tähteä sen takia, että hyvä alku pilataan ihan täydellisellä sonnalla. Hyi häpeä Lars.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti