Kortti Recifestä on ehkä yksi perinteisimmistä kaunokirjallisista teoksista joita olen lukenut pitkään aikaan. Dekkarit ja scifi ovat saastuttaneet tajuntaani; tähän kirjaan tarttuessani ja varsinkin ensimmäisten sivujen aikana, olin aivan varma etten pitäisi kirjasta - mutta toisinpa kävi. Ohhoh!
Kirja on melkolailla runotyttömäisesti kirjoitettu; kuvailevaa, paikoin rasittavuuteen saakka kliseistä jaarittelua ja jahkailua, jollaisesta en yleensä lainkaan pidä. En oikeastaan pitänyt tälläkään kertaa kirjan tyylistä kovin paljon, mutta onneksi siitä välillä luovutaan ja keskitytään tarinaan. Joka on oikeasti aika hyvä. Kekseliäs, monisyinen ja tietyin varauksin aika uskottavakin.
Tyyli on rasittava ja päähenkilö totaalisen ärsyttävä haahuilija, mutta tarina kantaa niin voimakkaasti että sanotaan nyt vaikkapa neljä sisäelintä. Kannattaa tutustua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti