Super-Cannes on jossain määrin erilainen kirja. Se on merkattu Scifiksi, löytyi kirjaston Scifi-hyllystä - eikä kuitenkaan ole oikeastaan lainkaan Scifiä. Kirja sijoittuu aavistuksen verran tulevaisuuteen, suljettuun suuryritysten ja näiden työntekijöiden kaupunkiin; tästä ehkä Scifi-leima, vaikka kyllähän tuollainen on jo melko normaalia tänä päivänä. Isoille yrityksille tarkoitettuja, jopa aidattuja alueita on useissa maissa ympäri maailman.
Kirja on oikeammin ehkä dekkari. Super-Cannes, suljettu suuryritysten kaupunki, vaikuttaa päällepäin paratiisilta. Kaikki ovat hyvin toimeentulevia, onnellisia ja terveitä. Kaupungissa on kuitenkin tapahtunut murha, tai oikeammin useita murhia. Vaikuttaa siltä, että yksi kaupungin asukkaista on tullut hulluksi ja ryhtynyt surmaamaan muita ihmisiä.
Kirjan päähenkilö tulee hulluksi tulleen (oletetusti siis) työntekijän tilalle, tämä kun luonnollisesti sai myös surmansa. Tästä alkaa unenomainen, ehkä hieman huumehöyryinenkin tutkimusmatka tapahtumien todellisen luonteen selvittämiseksi. Kaikki ei ehkä olekaan ihan niin kuin aluksi luultiin.
Kirja on minulle hieman raskasta luettavaa, osin siksi, että niin monet kirjan hahmoista ovat avian raivostuttavan typeriä. Kirja on myös ehkä hieman pitkä, joskaan ei pahasti. Sinänsä tarina etenee kuitenkin koko ajan luontevasti, salaisuudet raottuvat tasaiseen tahtiin ja loppua kohden, kun aletaan vihdoin päästä asioiden ytimeen, paljastuu toinen toistaan hurjempia kuvioita joista jokunen onnistui jopa ihan yllättämään - mikä on aina kivaa.
Scifin ja dekkareiden ystäville ihan suositeltava pläjäys. Kolme vanhan auton kaasutinta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti