Tuntuu siltä, että mitä enemmän luen, sitä enemmän alan arvostaa kustannustoimittajia. Varsinkin nimekkäiden jännityskirjailijoiden osalta. Jos tavoitteena on kirjoittaa tiivistunnelmainen jännitystarina, ei siinä oikeasti ole kuin kaksi avainsanaa: tiivis ja jännitys. Jos sitten kirjoittaa kirjan joka ei ole kumpaakaan, ei varsinkaan tiivis, niin… pieleen menee. Kunnollinen, tehokas kustannustoimittaja olisi osannut laittaa räpellyksen silppuriin ennen kuin minä poloinen tuhlaan siihen aikaani. Tai kenties olisi saanut kirjailijan tiivistämään kerrontaansa, noin puoleen.
Koontzin kirjat ovat joskus ihan toimivaa jännitystä. Parhaimmillaan niissä on reippaasti tarinaa, eivätkä ne ole kovin pitkiä. Tällä kertaa on toisin; kokolailla täysin toisin. Kirja on todella pitkä, ja varsinaista tarinaa siinä on hädintuskin novellin vertaa.
Varoitus, seuraa juonipaljastus - koska tässä kirjassa ei ole niin paljon sisältöä, että juonen mahtuisi kiertämään.
Joukko tiedemiehiä - grrr, nuo tieteiskirjallisuuden ikiaikaiset retkut ja ketaleet - on saanut jalostettua eläimistä tälykkäitä. Miksi, siihen ei oteta juurikaan kantaa, paitsi tietenkin pakollinen sotilaallinen näkökulma. Sitten on tapahtunut asioita - joihin ei paneuduta millään tavalla - ja lopputuloksena osa älykkäistä eläimistä on vihaisia ihmisille. Koska jostain syystä. En tiedä miksi. Ei tainnut tietää Koontz itsekään.
Koko kirja tapahtuu käytännössä yhden yön aikana, mikä on selkeästi valittu tyyliseikka. Aikaa on kuitenkin niin vähän, että kaikki kohtaukset - ihmisten kanssa, eri paikoissa jne - on pitänyt venyttää aivan tuskastuttavan, loputtoman pitkiksi. Esimerkiksi omakotitalossa mennään portaita pitkin alakerrasta yläkertaan n. kolmenkymmenen sivun verran.
Haloo?
Ei toimi. Ei totta vieköön vain toimi, koska itse tarina on niin pölhö että se olisi toiminut lähinnä lyhyenä novellina edes jotenkuten. Kirjan päähenkilö on lisäksi aika ärsyttävä Urpo.
En voi suositella tätä kirjaa, paitsi ehkä kovimmille Koontz-faneille, tai jos mökin huussista on paperi loppu niin ehkä sivu kerrallaan pyyhkimiseen. Kaksi vinksahtanutta tiedemiestä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti