Reynoldsin kirjoissa mennään yleensä ns. isolla; maailmat, maailmankaikkeus ja jopa myös rinnakkaiset todellisuudet ovat vähän väliä vaarassa, matkat vievät planeetoilta toisille niin että heilahtaa ja yksittäisille harteille ladataan... no, kaiken paino.
Tällä kertaa mittakaava on toinen. Kirjassa seurataan sisaruksi ja näistä kiinteämmin vain toista, omalla henkilökohtaisella matkallaan. Matkan varrelle mahtuu seikkailuja ja vaarallisia tilanteita, mutta vaarat kohdistuvat oikeastaan vain päähenkilöihin ja muutamiin muihin. Mitään isompaa uhkaa ei ole eikä mitään suurempaa sankaruutta tavoitella.
Kirja oli itselleni hieman ristiriitaista luettavaa. Olen suunnattoman kova Reynolds-fani, hyllystä löytyy kaikki julkaistut kirjat ja joitain olen lukenut monta kertaa. Pidän oikeastaan nimenomaan suurista, huimista kuvioista joissa galaksit räjähtelevät ja maailmankaikkeudet viuhuvat vasemmalle ja oikealle. Tämä kirja tuntui pieneltä. Välillä tuntui myös hieman siltä, että kirja olisi jonkun toisen kirjoittama - tämä tosin voi johtua ihan tarkoituksellisesta tyylilajin vaihdoksesta; ehkä vain odotan enemmän samaa vanhaa.
Kirja ei silti ole huono. Jos sen lukee ilman "painolastia" Reynoldsin muusta tuotannosta, se voi olla jopa erinomainen. Tarina kulkee, seikkailua piisaa ja jännittäviä tilanteita on vähintäänkin riittävästi. Välillä kiperistä tilanteista selvitään ehkä turhan sujuvasti, jopa hieman kömpelön tuntuisesti. Tarinassa on ehkä liikaa ovelia sattumia jotka nyt vain sattuvat sujumaan juuri päähenkilöiden tarvitsemalla tavalla. Mutta sallittakoon se, muuten kirjasta olisi voinut tulla aika lyhyt - kun päähenkilölle olisi käynyt köpelösti jo ensimmäisten lukujen aikana.
Ihan hyvää menoa vaikkei itselleni ehkä mieluisinta Reynoldsia. Luen varmaan joskus uudestaan, uusin silmin ja pienemmin odotuksin.
Kolme muinaista artefaktia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti