Tuli sitten luettua toinen Denise Rudberg melkein saman tien - ensimmäinen oli sen verran helppoa ja sujuvaa luettavaa, mukavaa viihdettä. Tämä toinen kirja jatkaa ensimmäisen perään samoilla hahmoilla, mutta varsinainen juoni-tarina on uusi. Henkilöhahmojen omat tarinat sen sijaan jatkuvat enemmän tai vähemmän suoraan.
Tässä kirjassa syödään pullaa. Paljon pullaa. Ilman pullansyöntiä (ja hankkimista ja ylipäätään pullasta kohkaamista) homma olisi voinyt tiivistyä novelliksi. Välillä se on hauskaa, mutta välillä kyllä vähän rasittavaa. Vähempikin riittäisi. Ehkä jos olisin itse Ruotsalainen, tämäkin aspekti voisi avautua eri tavalla - voihan olla etten esimerkiksi ihan ymmärrä kaikkia Tukholmalaisen pullan vivahteita.
Syömisen lisäksi pähkäillään ihmissuhteita, lähes rasittavuuteen asti. Paitsi tietysti jos tykkää sellaisesta lukea. Niidenkin osalta kerronta on ihan sujuvaa eivätkä hahmot ole ihan pelkästään muovisia vaan ihan kivasti rakennettuja. Kirjassa on - pahiksia lukuunottamatta - oikeastaan aika vähän sellaisia hahmoja, joiden kanssa en mielelläni lähtisi oluelle. Tai pullalle.
Henkilöiden elämien kiemurat ja käänteet sen sijaan ovat aika tyhjänpäiväisiä ja niiden liittäminen juoneen vähän töksähtelevää, turhan läpinäkyvää. Aika monet käänteet ovat turhan helposti arvattavissa, koska ne on kirjoitettu jo aika moneen kirjaan aika monta kertaa.
Varsinainen tarina on aika synkkä. Vaimonhakkaamista ja paljon pahempaakin. Sen käsittelyssä ei mennä ihan älyttömään mässäilyyn mikä on ehkä ihan hyväkin ratkaisu, koska aiheen ahdistavuus on jo näin pullansyönnin keskellä ihan riittävän korkealla tasolla. Juonenkuljetus tuppaa välillä unohtua henkilöhahmojen kommervenkkeihin, mutta kun siihen aina välillä palataan se rullaa ihan kivasti. Vähän kulunutta, jonkun verran käytettyä, liioiteltua ja epäuskottavaa paikoin, mutta ei missään tapauksessa pahasti. Loppuratkaisukin on melko toimiva.
Tämän lukeminen ei harmita, vaikka näin jälkeenpäin oli kyllä vaikea muistaa kirjan tapahtumista tai henkilöistä oikeastaan yhtään mitään. Jouduin vähän lunttaamaankin. Silti, lukisin tältä kirjailijalta muitakin tekeleitä ihan mieluusti. Jos niihin saisi himpun verran lisää omaperäisyyttä niin eipä haittaisi kyllä yhtään.
Kolme pullaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti