Mitä tapahtuu kun sähköt katkeavat, puhelimet lakkaavat toimimasta, vettä ei tule ja - kääk! - netti ei toimi? Näitä pähkäillään Matthew Matherin kirjassa Kybermyrsky, ja aika onnistuneesti jopa, mielestäni.
Kirja alkaa rauhallisesti, perinteisen katastrofielokuvan tai -tarinan kaavan mukaisesti. Kaikilla on niin mukavaa, mutta pikkuhiljaa alkaa siellä sun täällä tapahtua kummallisuuksia. Niihin ei suhtauduta vakavasti ennen kuin on jo liian myöhäistä, ja sitten meno äityy vakavaksi. Tarina lähtee hyvin liikkeelle ja kehittyy melkoisen synkeäksi eloonjäämistaisteluksi, josta ei kauhisteltavaa puutu.
Tarinassa pohditaan nykyisten elämän perustoimintojen katoamista paitsi yksilöiden kannalta, myös laajemmin - joskin aika köykäisesti. Kovin uskottava tarina ei ole, vaikka onkin melko vakuuttavasti esitetty; ihan pönttöä on esimerkiksi, ettei ihmisille missään vaiheessa kerrota mistä on kysymys, vaikka loppuratkaisun valossa sen olisi avian hyvin voinut tehdä. Silloin olisi tosin vältetty aika paljon tarinaan kuuluvaa ryntäilyä, säntäilyä ja kauheuksia, joten uskottavuus on joutunut taipumaan jännityksen tieltä. Ja hyvä niin, eihän tässä mitään dokumentaaria olla tavoiteltukaan!
Itselleni mieluisana ratkaisuna kirjassa ei ole kovin korostetusti yhtään varsinaista sankaria, vaan joukko nipin napin selviytyviä tavallisia ihmisiä. Arjen haasteiden kuvaaminen toimii myös; pelkän veden puuttuminen isossa kaupungissa on aika karua hommaa.
Amerikkalaisuus nostaa päätään lähinnä loppuratkaisussa ja muutamassa ehkä hieman tarpeettomassa täpärässä pelastumisessa. Hollywood-kaava haiskahtaa turskisti. Toisaalta viihdearvo on kyllä aika hyvä. Hahmot ovat melko mukavasti viritettyjä eikä itseäni usein kyllästyttävää tarpeetonta menneisyyden traumoissa roikkumista juurikaan harrasteta. Kenelläkään ei ole korostetun vaikeaa suhdetta vanhempiinsa tai kadonnutta sisarusta jonka perään haikailtaisiin sivutolkulla. Jee!
Pieni pisteiden pudotus hölynpölymäisestä kännyköiden kanssa tohkaamisesta sekä todella tarpeettomasta loppuun ympätystä onnellisesta lisäbonuksesta. Kirjan varsinaisen tarinan jo päätyttyä melko onnellisesti, pitää vielä keksiä erillinen täysin mihinkään liittymätön kappale jossa päähenkilöille käy vähän paremmin kuin lottovoittajille, ja pepsodent-hymyt valaisevat taivaan.
Kokonaisuutena ei paha, ihan hyvää viihdettä sujuvasti tuotettuna. Neljä kännykkää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti