tiistai 28. helmikuuta 2017

Christoffer Carlsson: Ääret

Aloitin nerokkaasti kolmiosaisen kirjasarjan keskimmäisestä teoksesta, mutta eipä mittää, luetaan seuraavaksi vaikka kolmas osa ja sitten ensimmäinen, tai jotain.

Nyt ollaan siis Ruotsalaisen dekkarin ydinmailla. Koin tämän kirjan vähän nihkeänä aloittaa; se saattaa kyllä johtua osittain juuri siitä, etten ole lukenut ensimmäistä osaa. Kirjat sinänsä ovat ilmeisen erillisiä tarinoita, mutta henkilöhahmojen taustoja ja siten motiiveja jää ehkä vähän hämärän peittoon tällä lähestymistavalla. Loppua kohden kuitenkin pääsin pikkuhiljaa kärryille ja jopa juoneen kiinni.

Sinänsä tämä kirja on ihan perushuttua, sujuvasti kulkevaa pohjoismaista dekkaria jossa on koko ajan kurja ilma, päähahmolla traaginen menneisyys ja vaikeuksia ihmissuhteissa. Päihteet kuuluvat myös kuvaan. Välillä näitä lukiessa on sellainen olo, että joku Kiinalainen toimisto tai ehkä tekoäly suoltaa tekstiä, johon sitten vaan vaihdetaan henkilöhahmojen nimet ja tapahtumapaikat sopiviksi ja pläjäytetään joku kirjailijan nimi kanteen ja morjes, hyvin rullaa. Toisaalta, mikäs on rullatessa kun kerran toimii.

Ja toimiihan se. Tarina on... no, ehkä vähän tavanomainen mutta ihan hyvä. On rasisteja ja anti-rasisteja ("ääret" tarkoittaa siis tässä tapauksessa juurikin ääriryhmiä, kummassakin suunnassa), ja poliisi joka luovii näiden välissä. Pari ovelaa käännettä ja pientä harhautusta, himpun verran tiukkaa toimintaa mutta kuitenkin pitkälti Columbon hengessä tehtävää ajattelevan poliisin työtä. Siinäpä se.

Päähenkilönä toimiva poliisi on ehkä himpun ärsyttävä jahkailija ja "pahikset", tai ainakin muutama tarinan kulun kannalta keskeinen hahmo - pahuus on tässä aika ambivalenttia, ilmassa on koko ajan kysymys kuka on oikeastaan paha ja kuka vain sivustakatsoja - on melko kliseisiä, mutta ihan uskottavia. Ehkä... ehkä me ihmiset olemme aika kliseisiä?

Kirjan tarina on myös hyvin ajankohtainen. On maahanmuuttoa, rasisteja, antirasisteja ja kaikkien näiden välille kehkeytyvää kahinaa, väkivaltaa ja muuta törmäystä. Oikeastaan tarinan olisi voinut siirtää ihan hyvin Suomeen, tai varmaan aika moneen muuhunkin maahan, ja se olisi toiminut ihan yhtä hyvin.

Ei mitään uutta auringon alla, mutta taidan kuitenkin lukea muutkin tähän sarjaan kuuluvat opukset. Kolme paketillista kirjallista maksalaatikkoa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti