Taustatiedoksi: olen pikkulapsesta saakka ollut Bruce Springsteen -fani, ja olen sitä edelleen. Tätä kirjaa olen odottanut ns. kuola valuen jo jonkin aikaa. Saattaa hieman vaikuttaa mielipiteeseeni...
Olen lukenut muutaman elämänkertakirjan Pomosta, mutta kaikki muut ovat olleet muiden kirjoittamia. Tämän on kirjoittanut Bruce itse, ja sen huomaa. Muiden kirjoittamissa teoksissa tarkastellaan aina henkilöitä ja heidän elämäänsä ulkoapäin, ollaan aina sen varassa mitä kyseinen henkilö itsestään haluaa paljastaa, ja siihen vaikuttaa varmasti myös kirjoittajan ja kohteen välinen kemia. Toki itse itsestään kirjoittaessa on myös sensuurilippu päällä (Bruce kertoo tästäkin kirjassa, lyhyesti mutta selkeästi). Silti tunnelma on toisenlainen.
Tätä kirjaa mainostettiin etukäteen aika paljon Brucen mielialalääkityksen kautta; se oli jotenkin suuri paljastus josta oli helppo repiä otsikoita. Se taas johtuu siitä, että kirjassa ei oikeastaan paljasteta mitään kovin erikoista. Kyse ei missään tapauksessa ole jalustalle nostamisesta tai rock-tarinoiden paisuttelusta, vaan hyvin toisenlaisesta lähestymistavasta. Kyllä, toki niitäkin muutama mahtuu mukaan, mutta pääpaino on koko ajan siinä, miten Springsteen itse on kokenut ja kokee elämänsä ja siihen liittyvät tapahtumat.
Suuria "paljastuksia", jos niitä väkisin haluaa etsiä, lienee lähinnä se, että ei ole aina ollut helppoa olla ihminen. Kyse ei ole pelkästään usein toitotetusta kuuluisuuden kanssa elämisen vaikeudesta, se sinänsä tuntuu sujuneen aika mallikkaasti, vaan oman pään sisällä tapahtuvasta myllerryksestä. Masennus, epävarmuus, vaikea isä-suhde, halujen kanssa painiminen. Hitto vie ihan tavallisia asioita! Springsteen kertoo näistä erittäin avoimesti ja suoran tuntuisesti, kieriskelemättä silti loassa. Omia mokia elämän varrelta ei myöskään peitellä; uskottomuus, sulkeutuneisuus, huono käytös, kiukuttelu, ryyppääminen - kaikki on pöydällä.
Ja kuitenkin, sävy pysyy koko ajan melko neutraalina. Tai ehkä neutraali on väärä sana, ehkä avoin on paremmin sopiva. Tuntuu siltä, että tässä puhuu henkilö joka on käyttänyt valtavan paljon aikaa oman itsensä ja oman käytöksensä pohtimiseen, ja osaa kertoa siitä avoimesti, kiihkottomasti, jopa nöyrästi. En ole juuri koskaan lukenut näin henkilökohtaista elämänkerrallista teosta; lähimpänä mieleen tulee Bob Dylanin omaelämäkerta joka myös teki erittäin avoimen ja rehellisen vaikutuksen.
Kirja on sujuvasti kirjoitettu ja etenee suurinpiirtein kronologisesti, kertaa urakehityksen ja elämänvaiheet loogisesti. Ei suuria yllätyksiä jos olet lukenut muiden kirjoittamia teoksia, mutta toki hieman erilainen lähestyminen "ohjaajan paikalta". On myös kiinnostavaa lukea miten määrätietoisia tietyt uraan liittyvät päätökset ovat olleet, ja toisaalta kuinka raskas ja raastava taistelu on koko ajan myllännyt taustalla epävarmuuden kanssa. Mielipide-erot bändiläisten kanssa käsitellään kunnioittaen, kenestäkään ei sanota oikeasti pahaa Sanaa - ei edes oikeuteen asti päätyneistä ihmissuhteista. Itselleni ei tullut näistä sellaista tunnetta, että Springsteen yrittäisi mielistellä tai varoa sanomisiaan, vaan että kyseessä on ihan rehellinen, ystävällinen suhtautuminen ja ymmärrys niitäkin kohtaan, joiden kanssa ei olla samaa mieltä.
Elämän ehtoopuolta värittävät läheisten kuolemat, joista varsinkin Clarence Clemonsin poismeno on selvästi ollut raskas paikka. Näiltäkään ei välty kukaan, kun ikä lisääntyy. Silti kirjan loppu on jotenkin valoisa, toiveikas, vaikkakin hieman haikea. Kuoleman lähestyminen itse kunkin osalta on vahvasti läsnä.
Joku sanoi minulle joskus - tai ehkä luin sen jostain - että katso ympärillesi, toisiin ihmisiin: jokaisella heistä on omat demoninsa, joista kukaan muu ei tiedä mitään. Näin tässäkin tapauksessa. Pepsodent-hymyn ja miljoonien myytyjen levyjen, mahtavien konserttien ja epäilemättä aika ison rahakasan takana on kuitenkin ihminen, jolla on oman päänsä sisällä ihan omanlaisensa maailma. Ja se on aika erilainen kuin julkisuuskuvansa.
Heittämällä paras elämäkerta jonka olen lukenut. Kitarahengessä kuusi kieltä viidestä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti