Poliisidekkari. Murhaaja, silpomista ja mysteeriä. Ihmissuhteita ja sutinaa. Ei sitten niin mitään uutta tälläkään kertaa.
Pimeän Peto on kuitenkin ihan kohtuullisen siedettävää jännitystä, vaikkei mitenkään erityisen jännittävä olekaan. Poliisit poliisioivat, murhaajat murhastelevat, ja johtolankoja seuraillaan kunnes lopuksi tietenkin selviää mikä olikaan homman nimi.
Lopetin kirjan lukemisen pari tuntia sitten, enkä enää muista yhtään hahmoista, sen verta epäkiinnostavia hahmoja olivat. Mutta haitanneeko tuo, ei tästä nyt pahalle tuulelle tullut kuitenkaan.
Kolme kantoa metsässä. Lue jos dekkarit kiinnostelee, muuten ei ehkä kannata vaivautua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti